Tieteellinen tutkimus osoittaa toimivimmat kuntoutusmallit
Tieteellinen tutkimus perustuu tiedon tarpeeseen. Tutkitusti toimiviksi osoitetut työtavat tuottavat kuntoutuksella pitkäaikaisia hyötyjä kuntoutujalle ja yhteiskunnalle.
Arviointi ja tutkimus selvittävät vaikutuksia eri lähtökohdista
Kuntoutussäätiön asiantuntijat tuottavat arviointeja, arviointitutkimuksia ja tieteellisiä tutkimuksia. Näillä kaikilla keinoilla voidaan selvittää erilaisten kuntoutusmallien toimivuutta, ja ne tukevat muun muassa toiminnan kehittämistä ja päätöksentekoa eri tavoilla.
Arviointi perustuu siihen, että yhteiskunnallinen taho tai yksittäinen toimija tarvitsee tietoa jonkin asian todellisesta arvosta toiminnan kehittämistä tai raportointia varten. Arviointi selvittää esimerkiksi taloudellisuutta, tehokkuutta, tulosten tai toiminnan toteutusta. Arvioinnin ei aina tarvitse täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Arviointitutkimus taas täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerit eli arviointitieto on kerätty systemaattisesti ja johtopäätökset todennetaan tieteellisten periaatteiden mukaisesti. Puhutaan soveltavasta tutkimuksesta. Arvioinnissa korostuu tilaajan ja arvioijan välinen yhteistyö.
Useimmiten tieteellinen tutkimus lähtee liikkeelle toimeksiantajan tai tutkijan mielenkiinnosta tai tiedon tarpeesta. Tieteellinen tutkimus hyödyntää valideiksi todettuja tutkimusasetelmia ja -menetelmiä ja se voi olla soveltavaa tutkimusta tai perustutkimusta.
Kuntoutussäätiön johtava tutkija, kliinisen neuropsykologian dosentti, neuropsykologi Erja Poutiainen tiivistää: ”Kun halutaan selvittää, miten vaikuttavaa jokin asia on, siihen paras keino on korkeatasoinen tieteellinen tutkimus, jossa on mukana vertailuryhmä ja tutkimusasetelma on mahdollisuuksien mukaan satunnaistettu.”
Vertailuryhmä on tutkittava ryhmä, joka on mahdollisimman samankaltainen tutkimusryhmän kanssa, mutta johon ei kohdisteta tutkimuksen kohteena olevaa toimenpidettä. Jos tutkitaan tietyn uuden kuntoutusmallin tuloksia, vertailuryhmä noudattaa esimerkiksi aiempaa käytössä olevaa mallia tai vasta odottaa kuntoutukseen pääsyä. Vertailuryhmän avulla voidaan varmistaa, että juuri tutkittava asia on saanut aikaan muutoksen. Satunnaistettu asetelma takaa sen, että tutkimuskohteiden lähtötilanne tai toiveet eivät määrää, mihin ryhmään he tutkimuksessa ohjautuvat. Esimerkiksi tutkittavat henkilöt eivät itse saa valita haluavatko tutkimuksen aikana mukaan uuteen vai vanhaan kuntoutusmalliin. Poutiainen korostaa, että ilman vertailuryhmää ei voida arvioida, mihin tutkimuksen kohteena olevassa ryhmässä havaitut tulokset liittyvät eikä siten voida tehdä johtopäätöksiä vaikuttavuudesta.
Tutkimustulokset vaikuttavat käytännön työhön
Tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot (TKI) kulkevat käsi kädessä. Poutiaisen mukaan tämä on hyvä yhdistelmä.
Lääkinnällisellä kuntoutuksella on pidempi historia ja enemmän kertynyttä tutkimusnäyttöä kuin ammatillisella ja sosiaalisella kuntoutuksella. Viimeksi mainittujen kuntoutusmuotojen tutkiminen on myös vaikeampaa, koska kohderyhmät ovat heterogeenisempiä eli epäyhtenäisempiä ja kuntoutuksen sisällöt usein hyvin monimuotoisia.
Kuntoutussäätiössä pyritään toteuttamaan tieteellisiä tutkimuksia, jotka hyödyttävät suoraan käytännön kuntoutustyötä. Esimerkiksi neuropsykologian erikoispsykologi, erikoistutkija Johanna Nukarin väitöskirjatyö sai alkunsa tutkijatahon kiinnostuksesta. Tutkimuksessa osoitettiin, että lukivaikeuden neuropsykologisen kuntoutukseen osallistuneet nuoret aikuiset pystyivät käsittelemään tietoa aiempaa nopeammin. Kuntoutus toteutettiin yksilö- tai ryhmätapaamisina, joissa käytiin läpi esimerkiksi lukemisen apuvälineitä ja tapoja ylläpitää keskittymistä. Neuropsykologit pystyivät hyödyntämään tutkimuksessa toimiviksi todettuja menetelmiä omassa työssään, mikä hyödyttää heidän kuntoutuja-asiakkaitaan.
Tässä tilanteessa tarvittava palvelurakenne oli olemassa, joten tietoa voitiin jakaa asiantuntijalta asiantuntijalle ja hyödyntää nopeasti. Mikäli tarvittavia rakenteita ei ole tarvitaan kuntoutuksen vaikuttavuudesta saadun tutkimustiedon arkeen siirtymiseen usein poliittista päätöksentekoa.
Kuntoutussäätiö on toteuttanut myös useita arviointitutkimuksia, joissa on selvitetty Kelan kuntoutuksia silloin kun niiden sisällöt, toimintatavat olivat muuttuneet tai on luotu kokonaan uusi palvelu. Tutkimustiedon pohjalta Kela saattoi edelleen kehittää kuntoutuspalvelujaan.
Vaikuttavuus koostuu monista tekijöistä
Vaikutukset ovat muutoksia, joita toiminnasta toivotaan tapahtuvaksi ja jotka määräytyvät niin kutsutun vaikutusketjun logiikan mukaisesti. Vaikutusketju on toimintaa kuvaava punainen lanka ilman rönsyjä.
Vaikutusketjut voivat alkaa eri vaiheista. Usein ensimmäisellä askeleella konkretisoidaan yhteiskunnallinen tarve: mitä asiaa halutaan aktiivisesti kehittää tai säilyttää? Tavoite taas on ennalta määritelty tila, johon pyritään ja toimita sisältääne keinot, joiden avulla tähän tavoitteeseen pyritään. Toiminnalla pyritään saamaan aikaan tavoitteen mukaisia muutoksia, joiden avulla saadaan tuloksia. Vaikutusketjun avulla jäsennellään toimenpiteet ja resurssit, joilla muutokseen pyritään.
Vaikutusketjuja on erilaisia eri käyttötilanteita varten. Kuntoutussäätiön arvioinnin osaamiskeskus hyödyntää STEA-rahoitteisen toiminnan arvioinnin vaikutusketjua ja Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen vaikutusketju on suunnattu yrityksille. Niin kutsuttu IOOI-ketju pohjautuu olemassa oleviin resursseihin.
Vaikuttavuudelle taas ei ole yhtä sovittua määritelmää, vaan eri toimijat määrittelevät sen eri tavoin. Laajemmat yhteiskunnalliset ilmiöt vaativat useamman vaikutusketjun ekosysteemin. Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta saatetaan puhua yhteiskunnallisina hyötyinä, kun toimenpiteet tuottavat lisäarvoa koko yhteiskunnan toimintakykyisyyteen.
Poutiainen avaa: ”Jotkut puhuvat vaikuttavuudesta kausaalisuutena eli tutkitaan mikä muutokset on todellisuudessa aiheuttanut. Muutoksen taustalla saattavat olla aktiivisesti tehdyt toimenpiteet tai jokin niistä riippumaton syy. Kausaalisuus täytyy dokumentoida, mikä edellyttää tieteellistä tutkimusta.”
Kuntoutusmallin kohdalla vaikutukset voivat näkyä kuntoutujalle ja hänen omaisilleen välittömästi tuloksellisen kuntoutusjakson aikana tai sen päättyessä. Kuntoutuja ja hänen lähipiirinsä saattaa esimerkiksi psykoterapian aikana huomata kohentuneen toimintakyvyn ja elämänlaadun. Muutokset voivat näkyä nopeasti kuntoutujan työpaikallakin, jos kuntoutus kohentaa työkykyä. Yksilön kuntoutus ei kuitenkaan näy välittömästi yhteiskunnallisella tasolla, vaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta tarkastellaan pitkillä aikaväleillä. Sitra määrittelee keksipitkäksi aikaväliksi kolmesta kuuteen vuotta ja pitkäksi aikaväliksi yli kuusi vuotta. Erikoistutkija Johanna Korkeamäki tutki väitöskirjassaan oppimisvaikeuksia yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että oppimisvaikeudet ovat merkittävä tekijä yhteiskunnallisena ilmiönä, koska ne vaikuttavat ihmisten elämänkulkuun koulutuksen ja työelämän kautta. Oppimisvaikeuksiin kohdennettu kuntoutus tuottaa siis myös yhteiskunnallista hyötyä.
Terveydenhuollossa on tärkeää selvittää, mitä tuloksellisia kuntoutusmalleja kannattaa ottaa käyttöön ja mitä tuloksettomia voidaan hylätä. Tämä edellyttää tutkimusnäyttöä. Kaikista kuntoutusmuodoista ei ole tehty tieteellistä tutkimusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät ne olisi toimivia eikä tutkitusti tehokkaita kuntoutusmallejakaan aina oteta sellaisenaan käyttöön.
”Jos vaikuttavuudesta halutaan tietoa niin se pitää tehdä asetelmallisesti tasokkaan tieteellisen tutkimuksen kautta”, sanoo Poutiainen. ”Tutkimuksella selvitämme, tehdäänkö kuntoutuksessa oikeita asioita ja mitkä kuntoutusmallit sopivat kenellekin. Terveydenhuollossa etsitään malleja, jotka parhaiten parantavat juuri tietynlaisen henkilön toimintakykyä.”
Lisälukemista
Tutkimuksista, kehittämisestä ja innovaatioista (TKI) tiiviisti -tiivistelmäjulkaisut
Kuntoutussäätiön tutkimuksia -julkaisusarja
Kuntoutussäätiön työselosteita -julkaisusarja
Teksti: Emmi Nääppä
