Terveyden edistämisen uusia tuulia ja ulottuvuuksia
Terveisiä Pohjoismaisesta terveyden edistämisen tutkimuksen konferenssista (NHPRC2016) Jyväskylästä! Kolme päivää huikeita presentaatioita meneillään olevista tutkimuksista, työpajoja, keynote-puhujia ja noin 200 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Jyväskylän yliopisto ja Pohjoismainen terveyden edistämisen tutkimusverkosto. Konferenssin teemoissa pääpaino oli fyysisen aktiivisuuden edistämisessä, mutta konferenssin aikana kyseenalaistettiin rohkeasti koko käsityksemme terveydestä.
Suomalaisten tutkijoiden kehittämä toimintamalli Health in all policies (HIAP) täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Kehitysjohtaja Timo Ståhl (THL) kertoi toimintamallin eri vaiheista ja keskeisestä sanomasta: terveydenhuolto ei pysty yksin torjumaan terveysuhkia, joiden juuret ovat monilla muilla aloilla. Terveys tulisikin ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Ståhlen tiukka viesti oli, että mikäli näin ei tehdä, maksamme seurauksista pitkään. Eri toimialojen huomioidessa päätöksenteon terveysnäkökulmat voidaan saada huikeitakin tuloksia aikaan. Hyvänä esimerkkinä tästä voisi mainita Seinäjoen mallin.
Terveyden edistäminen on kaikkien asia, mutta terveystieteilijöiden tehtävänä on tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi ja päätösten kauaskantoisista vaikutuksista. Professori Bente Wold (Bergenin yliopisto) huomautti, että esimerkiksi liikkumaan houkuttelevan ympäristön suunnittelu on muuttunut huomattavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Alkuun keskityttiin lähinnä ympäristön esteettisiin puoliin - koulupihoille haluttiin näyttävyyttä. Vasta paljon myöhemmin on alettu miettimään, millaiset asiat houkuttelevat tai innostavat liikkumaan ja että siinä sivussa terveyttä edistävä ympäristö myös näyttää hyvältä.
Workshopeissa keskusteltiin hyvin perustavanlaatuisista asioista ja palattiin peruskäsitteiden määrittelyn tasolle. Usein meidän on hyvä palata taaksepäin ja avata yleisestikin käytössä olevat vakiintuneet käsitteet, jotta voimme mennä eteenpäin ja tuottaa jotain uutta. Yksi tällainen on esimerkiksi health literacy, joka usein suomeksi käännetään terveydenlukutaidoksi ja josta puhutaan paljon ymmärtämättä useinkaan sen merkitystä. Tärkeää olisikin huolehtia, että käsitteiden teoreettinen pohja ymmärretään, samoin kuin kohderyhmä. Terveyskasvatuksen professori Lasse Kannaksen mukaan juuri health literacy on terveyden ja terveyskasvatuksen keskeisin determinantti.
Kielloista ja rajoituksista positiivisuuteen ja merkityksellisyyteen
Interventiotutkimuksia nousee kuin sieniä sateella, ja viime vuosina teknologia erilaisine sovelluksineen on noussut yhdeksi niiden keskeiseksi työkaluksi. Ongelmana kuitenkin on interventioiden vaikuttavuus, joka usein jää vähäiseksi, kuten esimerkiksi Heidi Ruotsalainen kertoi Oulun yliopistossa toteutetussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ilmenneen. Teknologian sovelluksia hyödyntävissä interventioissa ongelmana on, etteivät esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset tunne niitä kunnolla, jolloin asiakkaan niihin saama ohjaus on olematonta. Perehtyminen ja kokeilu jäävät näin täysin asiakkaan itsensä vastuulle, eikä sovelluksiin liittyvien kirjallisten ohjeiden saaminen useinkaan johda varsinaiseen toimintaan. Näin oli myös tutkija Keegan Knittle (Helsingin yliopisto) havainnut tutkimuksessaan. Kannattaa tutustua myös Lets Move it -hankkeeseen, jossa tutkitaan fyysisen aktiivisuuden edistämistä uusien opetuskäytäntöjen avulla.
Konferenssin loppupuolella puhuttiin paljon siitä, että terveys-käsitteestä pitäisi monessa yhteydessä luopua kokonaan. Samalla tavoin, kuin kuntoutuksen kentällä pohditaan kuntoutus-käsitteestä luopumista. Terveyteen ja terveyden edistämiseen on aina liittynyt jotain negatiivista ja sairausperäistä. Usein vielä terveyden edistämiseen liittyvät vahvasti jonkinlaiset rajoitteet ja kiellot, vaikka kyseessä pitäisi olla positiiviset asiat, kuten hyvinvointi tai vaikka kokemus omasta merkityksellisyydestä. Ylpeänä voimme kuitenkin sanoa, että Suomi on Pohjoismaiden mallimaa, mitä tulee terveyskasvatukseen. Terveystieto osana koulujen lukujärjestystä on ainutlaatuinen - Ruotsi yrittää kovasti tulla perässä. Esimerkiksi Tanskassa, jossa terveystietoa ei oppiaineena vielä ole, on tehty paljon töitä sen integroimiseksi muihin oppiaineisiin ja toimintaympäristöihin. Tästä on olemassa sekä hyviä että huonoja kokemuksia.
Professori Bo Haglund (Karoliininen instituutti) muotoili hyvin koko konferenssia kuvaavan iskulauseen, johon tämäkin kirjoitus on hyvä päättää:
”Think globally - act locally!”
Pohjoismainen terveyden edistämisen tutkimusverkosto on toiminut vuodesta 1991 saakka ja vuodesta 2015 alkaen myös WHO on tukenut sen toimintaa. Ensimmäinen NHPRC järjestettiin Bergenissä Norjassa vuonna 1996, jossa fokuksena oli terveyden edistäminen erilaiset intressit omaavien toimijoiden välisessä yhteistyössä. Siitä lähtien konferensseja on järjestetty aina kolmen vuoden välein.
Kirjoittaja
Julia Anttilainen, TtM, projektisuunnittelija Twitter: @juuliant
