Sosiaaliset innovaatiot yhteistyönä

Sosiaaliset innovaatiot ovat vaikeasti hahmottuva ilmiö. Yksi tapa lisätä sosiaalisten innovaatioiden ymmärrystä on tarkastelu yhteistyön näkökulmasta. Innovaatiot jäsentyvät yhteistyöksi sekä käsitteen määrittelyn että toimintatavan kehittelyn ja käytännön toteutuksen kannalta. Yhteistyö on sosiaalisen ydintä. 

Sosiaalinen innovaatio on epämääräinen olio ja innovaatiot ovat sekalainen joukko. Sosiaalisiksi innovaatioiksi on Suomessa tulkittu erilaisia asioita ja toimintaa, esimerkiksi taloyhtiöt, rikosten sovittelu, terveyskeskukset, opintotuki ja Pohjois-Karjala-projekti. Myös määritelmiä sosiaalisen innovaation käsitteelle on riittämiin. Alla on joitakin esimerkkejä englannista suomennettuna. 

• Sosiaalisella innovoinnilla tarkoitetaan, että muotoillaan ja otetaan käyttöön sellaisia uusia ratkaisuja, jotka muuttavat ajattelutapoja, toimintaprosesseja, tuotteita tai organisaatioita, ja joiden päämääränä on ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin paraneminen (OECD). 

• [Sosiaalinen innovaatio on] sosiaaliseen ongelmaan [keksitty] uusi ratkaisu, joka on vaikuttavampi, tehokkaampi, kestävämpi tai oikeudenmukaisempi kuin olemassa olevat ratkaisut, ja josta hyödyn saa ensisijaisesti yhteiskunta kokonaisuudessaan, eivätkä yksittäiset henkilöt (Phills, Deiglmeier & Miller, 2008). 

• Sosiaalinen innovointi liittyy uusiin tuotteisiin, palveluihin ja malleihin, joiden tavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin parantaminen ja uusien yhteyksien ja yhteistyösuhteiden luominen (Carayannis, Grigoroudis, Stamati & Valvi, 2021). 

Siteeratuissa määritelmissä sosiaalisia innovaatioita luonnehtivia piirteitä ovat muun muassa uutuus, muutos, kohdistuminen sosiaalisten tai ympäristöllisten ongelmien ratkaisuun ja yleinen hyöty. Määritelmistä löytyy myös tehokkuus, kestävyys, vaikuttavuus, oikeudenmukaisuus sekä yhteistyö. 

Määritelmät eroavat toisistaan jossain määrin. Sosiaalisesta innovaatiosta voisi filosofi Gallien (1956) johdattamana ajatella, että se on luonteeltaan kiistanalainen käsite – käsite, jonka sisältö ei ole tarkkaan ja yksiselitteisesti määriteltävissä (Ziegler, 2017). Sosiaalinen innovaatio olisi tässä katsannossa samantyyppinen asia kuin vaikkapa taide, demokratia tai vapaus. Tällaisten käsitteiden käyttöön liittyy tyypillisesti keskustelu tai jopa väittely siitä, mitä kyseiset ilmiöt oikeastaan ovat. 

Käsitekiistasta yhteistyöhenkiseen dialogiin 

Käsitteistä käyty keskustelu, tai väittelykään, eivät ole vallan huonoja asioita. Ajatusten vaihto syventää tietoa siitä, mitä kaikkea käsitteisiin liittyy. Määritelmien moninaisuus ja määrittelykamppailu kertovat meille, mitä ilmiöön ajatellaan sisältyvän ja mitä siihen halutaan sisältyvän. Myös väittelijöiden painottamat asiat ja intressit paljastuvat. 

Väittely on kuitenkin eräänlaista kilpailua. Sosiaalisen innovaation käsitettä ruotinut Ziegler haluaa kilpailun asemesta korostaa sitä, että käsitteistä käytävä keskustelukin voi olla yhteistyön (Zieglerin termi on kollaboraatio) kaltaista. Dialogissa ihmiset tuovat pöydälle erilaisia näkökulmia, jotka kumoamisen asemesta täydentävät toisiaan (Ziegler, 2017). 

Dialogissa keskustelijoilla on valtaa luoda jotakin yhteistä. Keskustelijat toimivat yhdessä samaan suuntaan, eivät erikseen eri suuntiin, ja voidaan päästä ymmärrykseen siitä, mikä innovaatioissa on käytännön tekemisen kannalta oleellista. Dialogiin kuuluu Zieglerin mukaan myös, että keskustellaan kriittisesti siitä, millaista yhteiskuntaa sosiaalisella innovaatiotoiminnalla tavoitellaan. 

Yhteistyö innovaatioiden keksimisessä ja toimeenpanossa 

Yhteistyön ajatellut hyödyt eivät sosiaalisten innovaatioiden kohdalla rajoitu ilmiön määrittelyyn. Yhteistyö on myös innovoinnin ja innovaatioiden käyttöönoton toiminnallinen piirre. 

Kirjoittaja osallistui vuosina 2022–2023 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan Yhteiskunnan kehittäjät ja uudistajat – Yhteiskunnallisten yritysten sosiaaliset innovaatiot -tutkimuksen tekemiseen (Lillberg ym., 2023). Tutkimusraporttia varten tehdyssä kyselyhaastattelussa pyydettiin yhteiskunnallisia yrittäjiä valitsemaan itse kehittämistään sosiaalisista innovaatioista heille merkittävin ja arvioimaan sen ominaisuuksia ja piirteitä. Selkeästi tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousi, että innovatiivinen toiminta perustuu olemassa oleville kumppanuuksille ja yhteistyölle. Samoja asioita tuli esille myös tutkimuksen laadullisessa osuudessa. 

Yhteistyön merkitys toiminnassa on mukana ainakin osassa käsitteen määritelmistä – esimerkkinä yllä esitetyistä määritelmistä viimeinen. Siinä innovaation tavoitteena on ”uusien yhteyksien ja yhteistyösuhteiden luominen”. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen internet-sivuillakin sanotaan, että ”innovaatioissa olemassa olevat toiminnot ja organisaatiot tunnistavat välilleen uusia kumppanuuksia”. 

Innovaatioiden suunnitteluun ja toteutukseen liittyvää yhteistyötä voi olla samoilla ja eri sektoreilla olevien organisaatioiden välillä. Mahdollisia yhteistyökumppaneita ovat yhteiskunnalliset yritykset ja ”tavalliset” yritykset, kansalaisjärjestöt ja yleishyödylliset yhteisöt, säätiöt, tutkimusyksiköt, julkinen hallinto (Butzin & Terstriep, 2018) ja osuuskunnat. Innovaatioiden ”kuluttajat” eli asiakaskunta voivat olla mukana innovaation luomisessa tai kehittämisessä (Butzin & Terstriep, 2018). Yhteistyötä voidaan tarkastella myös erilaisia taitoja ja tietoja omaavien, organisaatioissa toimivien ihmisten välisenä. Järjestössä toimivalla voi olla tietoa esimerkiksi interventioiden vaikuttavuudesta ja yritystoimijalla taas rahoituksen ja taloudenhoidon realiteeteista. 

Enemmän kuin osiensa summa 

Yhteistyö on tullut esiin sekä määrittelyissä että toiminnassa. Mitä on, hieman syvemmin tarkasteltuna, tämän yhteistyöhenkisyyden taustalla? Miten teoria kiteyttää edellä esitettyjä yhteistyön hyötyjä? 

Schmidtin (1991) tapaan analysoiden yhteistyöllä on sosiaalisessa innovoinnissa kolmekin virkaa: väittelyyn ja keskusteluun liittyvä, yhdistävä ja lisäävä. Zieglerin edellä mainittu, käsitteistä käytävä väittely ja debatti voi parhaimmillaan olla yhteistyöhenkistä keskustelua. Yhdistävyydellä taas tarkoitetaan, että eri asioihin erikoistuneiden ja niissä erityisen hyvien toimijoiden työpanokset koordinoidaan yhteen. Ylipäänsä, kun työpanoksia yhdistetään, voidaan saada aikaan ylivertainen, ”lisätty” kokonaisuus. Sosiaaliset innovaatiot voidaan määritellä, luoda ja panna käytäntöön yhteistyössä. 

Sosiaaliset innovaatiot ovat sekalainen joukko asioita, toimintaa ja toimijoita, eikä kukaan oikeastaan voi aivan tarkkaan sanoa, mitä ne ovat tai mitä niiden pitäisi olla. Tietty yllätyksellisyys ja kokonaisuudesta esiin nouseminen kuuluukin sosiaalisten innovaatioiden luonteeseen. Keskeinen asema tällaisessa esiin nousemisessa, yllätyksellisyydessä ja kekseliäisyydessä on ja voi olla dialogisella ja toiminnallisella yhteistyöllä – ko-operaatiolla ja kollaboraatiolla. Siksi yhteistyö ja sen mahdollisuudet, sekä mahdollisuuden antaminen yhteistyölle, ovat tärkeitä kaikissa sosiaalisen innovaatiotoiminnan vaiheissa. 

Kirjoitus on ilmestynyt aiemmin myös Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen blogissa. 

Kirjoittaja: 

Juha Klemelä, VTM, tutkija, Kuntoutussäätiö 

Kirjallisuus: 

Butzin, Anna & Terstriep, Judith (2018): Actors and Roles in Social Innovation. Teoksessa J. Howaldt, C. Kaletka, A. Schröder & M. Zirngiebl: Atlas of Social Innovation – New Practices for a Better Future. Sozialforschungsstelle, TU Dortmund University, Dortmund. 

Carayannis, Elias G. & Grigoroudis, Evangelos & Stamati, Dimitra & Valvi, Theodora (2021): Social Business Model Innovation. A Quadruple/Quintuple Helix-Based Social Innovation Ecosystem. IEEE Transactions on Engineering Management, 68(1), 235-248. S. 235. 

Lillberg, Petteri & Jalonen, Kari & Rautiainen, Anni & Djakonoff, Vera & Kostilainen, Harri & Kainulainen, Sakari & Rilla, Nina & Naumanen, Mika & Oksanen, Juha & Myllyoja, Jouko & Klemelä, Juha & Ala-Kauhaluoma, Mika & Salmi, Eeva (2023): Yhteiskunnan kehittäjät ja uudistajat. Yhteiskunnallisten yritysten sosiaaliset innovaatiot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023: 40. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. URL: Https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164957. S. 60-62. 

OECD: Social Innovation. Https://www.oecd.org/regional/leed/social-innovation.htm. 

Phills, James A. & Deiglmeier, Kriss & Miller, Dale T. (2008): Rediscovering Social Innovation. Stanford Social Innovation Review, 6(4), 34-43. 

Schmidt, Kjeld (1991) Cooperative Work: A Conceptual Framework. Teoksessa Jens Rasmussen, Berndt Brehmer ja Jacques Leplat; toim.: Distributed Decision Making: Cognitive Models for Cooperative Work. John Wiley & Sons, Chichester, 75-109. 

Ziegler, Rafael (2017): Social Innovation as a Collaborative Concept. Innovation: The European Journal of Social Science Research, 30(4). URL: Https://doi.org/10.1080/13511610.2017.1348935. Alkuperäinen lähde: Gallie, Walter B. (1955-1956): Proceedings of the Aristotelian Society, New Series, 56, 167-198. URL: https://www.jstor.org/stable/4544562. 

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus: Mitä ovat sosiaaliset innovaatiot. URL: Https://yyo.fi/ajankohtaista/mita-ovat-sosiaaliset-innovaatiot/ 

 Post Views: 704