Skaalaamalla lisää työllisyyttä – toimivat työllistymisen mallit hukkuvat jatkuvassa kehitystyössä

Osatyökykyisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllisyysasteen nostaminen on ollut jo pidemmän aikaa niin EU:n kuin Suomenkin intresseissä. Tähän on suunnattu resursseja ja työllistymistä tukevia toimintamalleja onkin kehitetty ansiokkaasti sekä Suomessa että muualla maailmassa. Malleja kehitetään usein hankkeissa, joiden asiakasvolyymit ovat melko pieniä ja toimintakaudet lyhyitä. 

Hanketoiminnan rajallisuuden vuoksi monet hyvin toimineet mallit ja toimintaa toteuttaneiden osaaminen saattavat kadota, jos hankkeelle ei löydy jatkorahoitusta. Lyhyiden hankkeiden arviointi on myös joiltain osin pulmallista. Työllistämiseen liittyvissä palveluissa on suuri merkitys sillä, onko hankkeen tilastoissa työllistyneeksi merkitty henkilö töissä vielä puolen vuoden tai vuoden kuluttua palvelun päättymisestä. 

Asiakasmäärät eivät tarjoa mahdollisuutta tehdä tilastollisia päätelmiä ja pitkittäistutkimuksen teko on mahdotonta. Näin ollen esimerkiksi työllistämisen laadun ja keston arviointi on hyvin vaikeaa. 

Lisäksi hankepohjaisessa rahoituksessa tuhlataan aikaa ja resursseja jatkuvaan rahoitushakemusten tekemiseen ja käsittelyyn, hankkeiden aloittamiseen ja lopettamiseen sekä erillisten hankkeiden hallinnointiin. 

Hyvät käytänteet ja resurssit tehokkaammin käyttöön 

Resursseja tulisi suunnata toimintaan, joka tuottaa tuloksia eli täyttää sille asetetut tavoitteet. Viime vuosien, ellei peräti vuosikymmenten, aikana osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseen on kehitetty kymmeniä erilaisia toimintamalleja. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa on kerätty näitä malleja ja selvitetty, mitkä niistä ovat sellaisia, joita tulisi skaalata. 

Kehityshankkeille on tarpeensa ja paikkansa, eikä voida yksioikoisesti sanoa, että niiden päättyessä tulokset hautautuisivat kokonaan. Monesti uusissa hankkeissa jatketaan aiemmin aloitettua kehitystyötä tai ainakin hyödynnetään jo kertynyttä ymmärrystä. Kuitenkin joissakin kohdissa pitäisi olla keinot todeta jokin toimintamalli hyväksi ja suunnata siihen lisää resursseja, jotta sitä voitaisiin lähteä kasvattamaan ja laajentamaan, eli skaalaamaan. 

Skaalaaminen tarkoittaa hieman eri asioita riippuen kontekstista, jossa sitä käytetään. Teknisessä merkityksessä skaalaaminen tarkoittaa kapasiteetin kasvattamista, suorituksen optimointia tai systeemin kykyä hallinnoida suurempaa massaa tai kuormaa. Kun puhutaan sosiaalisten innovaatioiden skaalaamisesta, joita monet osatyökykyisten työllistämismallit ovat, tarkoitetaan vaikuttavuuden kasvattamista tai innovaation levittämistä. Kummassakin asiayhteydessä skaalaaminen kuitenkin tarkoittaa tietynlaista kasvattamista tai tehostamista. 

Sosiaalisten innovaatioiden skaalaamisessa on tunnistettu selkeitä pullonkauloja. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita rahoitus: vaikka enenevissä määrin hankesuunnitelmiin pyydetään kirjaamaan, kuinka toimintaa aiotaan juurruttaa ja levittää hankkeen jälkeen, vain harvoissa työllistämismalleja kehittävissä hankkeissa on sisäänrakennettuna suunnitelma sen varalle, että jokin toimii. 

Pitkäjänteisyys ja verkostot avainasemassa 

Keväällä päättyneen Yhteiskunnallisten yritysten sosiaaliset innovaatiot -tutkimushankkeen havaintojen mukaan skaalaamisen onnistuminen vaatii ensinnäkin sen, että toiminta on huolellisesti arvioitu ja sen on todettu vastanneen sille asetettuihin tavoitteisiin. 

Skaalaamiseen tarvitaan lisäksi tahtoa, verkostoja ja kykyä soveltaa innovaatiota erilaisiin tarpeisiin ja rakenteisiin. Esimerkiksi työllistymismalli, joka on kehitetty vaikkapa maahan muuttaneille, voi olla sovellettavissa myös muille heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. 

Toisaalta kohderyhmää koskevat tai alueelliset erityispiirteet voivat olla keskeisessä asemassa tietyn toimintamallin toimivuudessa. Nokkela skaalaaja voi onnistua keksimään miten mallia voisi soveltaa muualla, mutta aina se ei vain toimi. Onkin tärkeää hyväksyä epäonnistumisen mahdollisuus ja uskaltaa todeta se ääneen. 

Samassa tutkimushankkeessa huomattiin myös, että skaalaamista estää pitkäjänteisyyden puute. Yhteistyöverkostojen ja sopivien kumppaneiden löytäminen on keskeistä, mutta myös hidasta. Jos parin vuoden hankkeen aikana verkostoja on saatu rakennettua ja hankkeen päätyttyä toiminta ei jatku, valuu pitkäjänteisyyttä vaativa verkostojen kutomiseen käytetty aika hukkaan. 

Työllistämisen tukemisessa henkilökohtaiset kontaktit, onnistuneet työllistämiset ja keskinäinen luottamus ovat erittäin keskeisessä asemassa. Tämän vuoksi olisi usein resurssitehokkaampaa rahoittaa ja tukea pidempikestoisia hankkeita ja miettiä ennen rahoituksen päättymistä, miten toimintaa jatketaan määräaikaisen rahoituksen jälkeen. Jatkuva arviointi on tärkeää, jotta jo hyvissä ajoin voidaan nähdä, kannattaako toimintaa jatkaa ja panostaa siihen tulevaisuudessakin. 

Joskus toimivallakin mallilla voi olla haasteita skaalautua. Kiinnostus ja rahoitus IPS-mallia kohtaan, joka teki tuloaan Suomeen pidemmän aikaa ja jonka periaatteita noudattelevaa Trades Diploma-koulutusta kehitettiin 90-luvun lopulta alkaen, hyytyi vuosituhannen alkuvuosina. Vuonna 2017 malli nousi uudestaan parrasvaloihin sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman selvityksen myötä. Sen jälkeen toiminta on laajentunut ja malli on otettu käyttöön monessa eri paikassa. 

Esimerkki osoittaa, että parikymmentä vuotta aiemmin tehty työ ei ollut turhaa. Oli arvokasta, että aiheesta oli jo olemassa osaamista ja ymmärrystä, kun IPS-mallia alettiin tarkastella uudelleen ja se todettiin toimivaksi. Esimerkki näyttäisi myös tukevan ajatusta siitä, että erilaisia tapoja tukea osatyökykyisten työllistymistä ei ehkä olekaan todellisuudessa niin montaa kuin aiheeseen liittyvien hankkeiden määrä antaa ymmärtää. Vaikuttaa siltä, että hyvin toimivissa malleissa keskeistä on kattava yksilöllinen tuki ja asiakaslähtöisyys, jotka ovat myös IPS-mallin lähtökohtina. 

Skaalaamalla tuloksiin 

Skaalaamalla hyväksi havaittuja työllistämistä tukevia toimintamalleja on mahdollista voimistaa niiden myönteisiä vaikutuksia. Löytämällä toimivimmat keinot skaalattaviksi voitaisiin välttää jatkuva hankkeissa kehittäminen, johon sisältyy aina riski toiminnan loppumisesta. 

Kehittämistyö hankkeissa on tärkeää. On myös hyvä, että kehittämistä toteuttavat erilaiset toimijat, jolloin samankaltaisiin ongelmiin löydetään aidosti uudenlaisia lähestymistapoja ja ratkaisuja. Rinnalle tarvitaan kuitenkin enemmän mekanismeja, joiden avulla voidaan tunnistaa hyvin toimivat sosiaaliset innnovaatiot. Lisäksi hyviksi havaituille käytännöille ja toimintamalleille tulee jo lähtökohtaisesti miettiä skaalaamisen vaihtoehdot ja mahdolliset ostaja- tai rahoittajatahot. Näin saadaan jatkuvuutta toimiville sosiaalisille innovaatioille ja pidemmällä aikavälillä aikaiseksi myös systeemistä muutosta. 

Kirjoitus on ilmestynyt aiemmin myös Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen blogissa. 

Kirjoittaja: 

Farid Ramadan, FM, Kehittämispäällikkö, Kuntoutussäätiö 

Farid Ramadan toimii Kuntoutussäätiöllä kehittämispäällikkönä ja vastaa yhteisötalouden osaamisalueesta. Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksessa hän työskentelee erityisesti sosiaalisten innovaatioiden parissa. 

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus kokoaa hyviä toimintamalleja osatyökykyisten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllisyyden edistämiseksi. Malleja ja niihin liittyviä teemoja esiteltiin kevään 2023 aikana webinaarisarjassa ”Lisää työtä ja työvoimaa”. Neljännessä ja viimeisessä osassa, jonka pohjalta artikkeli on kirjoitettu, käsiteltiin työllistymistä edistävien mallien skaalaamista. 

 Post Views: 368