Oman työn päivä

Asiantuntijatyö ja tietotyö ovat nykymaailmassa muuttuneet pirstaleisiksi. Päivät katkeilevat kokouksiin, sähköposteihin ja monenlaiseen tärkeään mutta hajottavaan. Samalla ne oman ydintehtävän kannalta keskeisimmät ja sisällöllisesti vaativimmat työtkin pitäisi saada tehdyksi. Tutkijan työ on uuden luovan synnyttämistä, piilotettujen yhteyksien havaitsemista, olennaisen löytämistä isosta tietomassasta; mitään näistä ei voi tehdä puolessa tunnissa kokouksen ja lounastauon välissä. Vaativa tutkijan ja kehittäjän työ vaatii tilaa ajattelulle, muuten työn tulokset typistyvät vähimmäisvaatimusten täyttämiseen ja innovaatiot jäävät syntymättä.Voisiko ratkaisuna olla organisaation sopima ”oman työn päivä”? Yhteisesti valittu päivä viikosta, johon ei koskaan sovita palavereja tai työpaikan kehittämisiltapäiviä tai mitään muutakaan ylimääräistä. Päivä, jolloin kollegat jättävät toisensa rauhaan eivätkä odota sähköpostiin nopeaa reagointia. Päivä, jolloin kaikki saavat keskittyä siihen olennaisimpaan, joka heillä on meneillään ja jonka nytkähtämistä eteenpäin he ovat odottaneet, mutta todenneet sen mahdottomaksi pieniin paloihin pilkkoutuvissa hetkissä. Yhtenä päivänä viikosta kaikilla on kalenteri täynnä omaa työtä. Sitä, mikä herättää intohimoa ja saa energiat liikkeelle. Annetaan välillä työmuistin täyttyä vain yhden asian ympärille syntyvistä uusista ideoista ja ratkaisuista, ei jaeta sitä kymmenen eri asian kesken. Aivotkin lepäävät, vaikka ovatkin työssä.[caption id="attachment_584" align="aligncenter" width="863"]

Oman työn päivänä kokoushuoneessa on hiljaista.[/caption]En näkisi sitä vaarallisena, vaikka tieto palaverivapaasta päivästä leviäisi organisaation ulkopuolellekin. Haluaisin uskoa, että tällaista päivää ylläpitävää organisaatiota ei nähtäisi yhteistyöhaluttomana ja hitaana vaan arvostettaisiin sitä, että kyseinen organisaatio arvostaa omia työntekijöitään, heidän tekemäänsä vaativaa työtä sekä saamiaan tehtävänantoja, joita se pyrkii hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ei vain kymmenesosalla siitä valtavasta ajattelukapasiteetista, joka asiasta toiseen hyppivien aivojen syövereihin helposti hukkuu. Organisaatio, jonka keskeinen työ on tiedon tuottaminen ja sillä vaikuttaminen, tarvitsee mahdollisuuden merkityksellisen tiedon synnyttämiseen. Siihen tarvitaan yksi olennainen resurssi: riittävän pitkä keskeytyksetön aika.Johanna Nukari, PsL, neuropsykologian erikoispyskologiKuntoutussäätiöKirjoittaja on myös Kuntoutussäätiön työsuojeluvaltuutettu.