Merenkulkijoilla korkea alkoholikuolleisuus – pelkät elintapaprojektit eivät riitä

Merenkulkua on perinteisesti pidetty melko kosteana alana. Ennen aikaan merelle on saatettu lähteä seikkailunhalusta tai kotimaan ongelmia karkuun, mikä selittänee alalle tyypillistä runsasta alkoholinkulutusta.

Nykyaikana merenkulku on toista. Merenkulkuala on kokenut suuria muutoksia viime vuosikymmenten aikana: miehistön koot ovat pienentyneet, alukset suurentuneet, tekniikka modernisoitunut, automatisoituminen yleistynyt, satamassa oloajat lyhentyneet ja miehistön koulutusvaatimukset kasvaneet.

Merenkulkualan sanotaan myös raitistuneen. Näin varmasti onkin. Esimerkiksi Ruotsissa laivoilla on nollatoleranssi alkoholin suhteen. Suomessakin alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen työaikana on kiellettyä.

Silti tutkimuksessamme selvisi, että alkoholikuolleisuus oli 2000-luvulla merenkulkijoilla miehillä 1,6-kertaista ja naisilla peräti 2,7-kertaista muihin palkansaajiin verrattuna. Kuolleisuus alkoholisyihin oli suhteellisesti korkeaa etenkin 35–44-vuotiailla.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa havaittiin merenkulkijoiksi valikoituvan riskikäyttäytyjiä. Valikoituminen ei kuitenkaan selittänyt kaikkia havaittuja eroja. Merenkulkuala on alkoholikuolleisuuden kannalta riskiala.

Varhainen puuttuminen merenkulkijan alkoholin käyttöön voi olla vaikeaa, sillä merenkulkijat asuvat ympäri Suomea eivätkä välttämättä halua tulla työterveyshuoltoon vapaa-ajallaan. Lääkärin painava sana saattaisi joidenkin kohdalla kuitenkin olla alkusysäys alkoholin käytön vähentämiselle. Alkoholin riskikäyttöön puuttumisen tulisikin olla nykyistä suuremmassa osassa joka toinen vuosi toistuvissa lääkärintarkastuksissa. Eräs hyväksi havaittu keino on myöntää alkoholiongelmaiselle työlupa vain yhdeksi vuodeksi normaalin kahden vuoden sijaan.

Pelkät yksilöön kohdistuvat elintapaprojektit eivät kuitenkaan riitä, vaan olennaista on vaikuttaa rakenteisiin ja kulttuuriin. Tietyissä ammateissa – merenkulkuala mukaan lukien – suhtautuminen alkoholiin saattaa olla hyväksyttävämpää samaan aikaan, kun alkoholia on helposti saatavilla.

Merenkulkijoita on Suomessa yhden suuren yrityksen verran, mutta jokainen varustamo on oma yrityksensä ja jokainen laiva vielä oma yksikkönsä. Varustamo päättää suurista linjoista, mutta laivalla päätökset tekee kapteeni. Jos harjoittelijan tehtävänä on huolehtia, että laivalla on työntekijöiden saatavilla jääkaapissa aina kylmää olutta, ollaan jo vaarallisilla vesillä. Kulttuurinmuutoksessa varustamot ja laivojen kapteenit ovatkin avainasemassa.

Elintapaprojektien kanssa ristiriidassa on myös edelleen käytössä oleva slabikäytäntö: Merenkulkijat saavat vapaalle lähtiessään ostaa tietyn määrän alkoholia normaalia halvemmalla hinnalla. Tätä pidetään työsuhde-etuna. Pitkillä lomilla, ns. vastikevapailla, juomiseen on vaikeampi vaikuttaa. Päihteiden käyttöön tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota myös työpaikan ulkopuolella.

Avainasemassa on merenkulkijoiden vapaa-aika sekä laivalla että maissa: Mitä merenkulkijat tekevät vapaa-aikanaan laivalla? Mitä vapaa-ajan mahdollisuuksia työnantaja tarjoaa? Millainen on laivan vapaa-ajanviettokulttuuri? Entä mitä kaikkea merenkulkija voisi tehdä pitkän maissa viettämänsä vapaan aikana?

Nuorissa on tulevaisuus, sanotaan. Toivoa sopii, etteivät nuoret ehdi oppia laivan tavoille ennen juomakulttuurin muutosta.

‍Merenkulkijoiden alkoholikuolleisuutta tutkitaan parhaillaan Kuntoutussäätiössä hankkeessa "Ammattiryhmittäiset erot kuolleisuudessa ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä 2001–2014: kuormittavien ammattien tunnistaminen sekä tapaustutkimus merenkulkijat".

Kirjoittaja

‍Hanna Rinne, VTM, tutkijaTwitter: @Hanna_Rinne Kuntoutussäätiö