Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä—tarpeet ovat erilaisia myös kotoutumiskoulutuksen jälkeen

Näin osoitti Kuntoutussäätiössä toteutettu tutkimus, jossa selvitettiin kotoutumissuunnitelman saamiseen yhteydessä olevia tekijöitä sekä suunnitelman saamisen että sen eri toimenpiteiden yhteyttä työllistymiseen taustatekijät huomioiden. Tutkimuksen aineistona oli laaja rekisteriaineisto TE-toimiston kotouttamistoimenpiteiden piirissä olevista, työnhakijaksi vuosina 2007-2014 ilmoittautuneita ulkomaitten kansalaisista.

‍TE-toimiston kotoutumista edistäviin palveluihin ohjautuu ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea ja monenlaisia palveluita avoimille työmarkkinoille päästäkseen.

‍Kotoutumissuunnitelman saaneiden maahanmuuttajien työllistyminen oli muun suunnitelman saaneita tai kokonaan suunnitelmaa vaille jääneitä harvinaisempaa. Kotoutumiskoulutukseen ja muihin toimenpiteisiin eivät osallistu ne, joilla on hyvät edellytykset työllistyä ilman toimenpiteitäkin. Tämä kertoo kotoutumissuunnitelman oikeanlaisesta kohdentumisesta: kotoutumissuunnitelma tehdään niille, joilla jo lähtökohtaisesti on heikot mahdollisuudet työllistyä.

Työllistyminen kotoutumissuunnitelman saaneilla oli epätodennäköisempää myös taustatekijöiden huomioon ottamisen jälkeen, vaikka taustatekijät selittivätkin ison osan eroista.Kotoutumissuunnitelman saaneet tarvitsivat muita enemmän erilaisia toimenpiteitä. Useammat toimenpiteet kertovat suuremmasta työllistymisen tuen tarpeesta. Mitä enemmän toimenpiteitä, sen harvinaisempaa työllistyminen oli. Toimenpiteet on kohdistettu vaikeimmin työllistyviin.

Pelkkä koulutus ei riitä

Yleisin toimenpide kotoutumissuunnitelman saaneilla oli kotoutumiskoulutus. Heillä työllistyminen oli keskimääräistä alhaisempaa taustatekijöiden huomioimisen jälkeenkin. Kotoutumiskoulutus on alkuvaiheen palvelu. Siksi tulos ei olekaan yllättävä. Tämä ei kerro kotoutumiskoulutuksen huonoudesta vaan siitä, että pelkkä koulutus harvoin yksinään riittää.

‍Työllistymisen tueksi tarvitaan myös avoimia työmarkkinoita lähellä olevia palveluita, kuten palkkatuettua työtä, kunhan ensin on varmistettu, että maahanmuuttajilla on niihin tarvittavat edellytykset.

‍Huomioiduista taustatekijöistä aiempi työhistoria selitti eniten havaittuja työllistymiseroja. Verkostojen merkitys työllistymisessä on suuri maahanmuuttajille. Maahanmuuttajien verkostot ovat kuitenkin suomalaistaustaisia pienemmät.

Koulutuksen lisäksi tarvitaan siksi myös avoimia työmarkkinoita lähellä olevia toimenpiteitä sekä kotoutumiskoulutukselta tiiviitä yhteyksiä työelämään.Työllistymistä lisäsi, jos oli osallistunut myös työelämää lähellä olevaan toimenpiteiseen. Todennäköisimmin kotoutumissuunnitelman saaneilla työllistymiseen johti palkkatuettu työ, miehillä myös yrittäjyyden tuki. Kotoutumiskoulutukseen yhdistetty työnhakuneuvonta miehillä ja palkkatuettu työ naisilla nosti työllistymisen todennäköisyyttä. Palkkatuettu työ on kuitenkin hyvin vähän käytetty toimenpide.

Lähes kolmasosa kotoutumissuunnitelman saaneista oli osallistunut työkokeiluun, työharjoitteluun tai työvalmennukseen. Työllistyminen oli myös heillä muihin palveluihin osallistuneita todennäköisempää.

Erityisesti naisten työllistymiseen tulisi panostaa

Naisten työllistyminen oli miehiä harvinaisempaa, myös saadun suunnitelman ja toimenpiteiden lukumäärän mukaisesti tarkasteltuna. Naisten työllistymiseen tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Oma lukunsa ovat vielä kotiäidit, joiden kotouttaminen ei kuulu TE-toimistojen vastuulle.

‍Maahanmuuttajien osaaminen ja tarpeet olisi tärkeä kartoittaa hyvin jo työnhakuhetkellä, jotta heidät osataan ohjata oikeiden palveluiden pariin.

‍Erilaisten suunnitelmien välillä on selvästi eroja, samoin saaduilla palveluilla. Työnhakijoiksi ilmoittautuneiden maahanmuuttajien kohdalla tulisikin aina varmistaa, että yksilö päätyy hänelle parhaiten soveltuvalle palvelulinjalle.

Maahanmuuttajien osaamisen tunnistaminen on tärkeä osa maahanmuuttajien työllistymistä. Osaamisen tunnistamisen vaikeudesta kertoo osaltaan puuttuvien tietojen määrä maahanmuuttajien koulutustasossa ja kielitaidossa tämänkin tutkimuksen aineistossa.

Myös palveluita suunnitellessa tulee ottaa huomioon, etteivät maahanmuuttajat ole yhtenäinen ryhmä vaan pitää sisällään valtavan määrän moninaista osaamista, monenlaista työkokemusta sekä vaihtelevaa koulutusta aina luku- ja kirjoitustaidottomista tohtoreihin.

Aineistossamme ei ollut tietoa maahanmuuton syistä. Tiedetään kuitenkin, että pakolaisten lähtökohdat työllistymiseen ovat usein hyvin vaikeat. TE-toimistoissa pitäisikin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota siihen, ettei kotoutumiskoulutukseen ohjattaisi ihmisiä, jotka eivät siihen ole vielä valmiita esimerkiksi terveydentilaan liittyvien syiden vuoksi.  Ennen TE-toimiston palveluihin osallistumista heille tulisi turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, mukaan lukien kuntoutuspalvelut.

Kaksisuuntainen kotoutuminen maahanmuuttajien työllistymisen tukena

Maahanmuuttajien työllistymistä voidaan parantaa kaksisuuntaisella kotoutumisella, jonka mukaan myös yhteiskunta voi omalla muutoksellaan edesauttaa maahanmuuttajien työllistymistä. Kotoutumista tukevia palveluita tulisi edelleen kehittää. Anonyymeista työhakemuksista on saatu hyviä kokemuksia. Voidaan myös miettiä, tarvitaanko joka tehtävässä täydellistä suomen kieltä. Ja ihan lopuksi moninaisuuden hyväksyminen.

Tutkimus ”Kotoutumissuunnitelma ja työllistyminen" (pdf) on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tavoitteena oli selvittää maahanmuuttajien kotouttamistoimenpiteiden toimivuutta työllistymisen näkökulmasta. Tutkimus tehtiin Eduskunnan tarkastusvaliokunnan toimeksiannosta, ja se sisälsi useita eri osioita ja aineistoja. Siitä on ilmestynyt julkaisu ”Monimenetelmäinen tutkimus kotouttamistoimenpiteiden toimivuudesta” (pdf).

Kirjoittaja

Hanna Rinne