Korjaavat sosiaaliset kokemukset tukevat motivaatiota työnhaussa
Vaikuttavuudelle ei ole yhtä kaiken kattavaa määritelmää. Yhden tulkinnan mukaan vaikuttavuuden voidaan ajatella tarkoittavan sitä, kuinka hyvin jokin toimintamalli tai prosessi on saavuttanut tavoitteensa. Etenkin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta puhuttaessa korostuu toiminnan merkitys ongelmatilanteissa. Jos työttömän työnhakijan palvelut eivät tue tätä eteenpäin kohti asiakkaan henkilökohtaisia sekä palvelujärjestelmän tälle asettamia tavoitteita, toteutuuko niiden vaikuttavuus toivotulla tavalla?
Muistele sitä aikaa, kun hait viimeksi töitä. Millainen tilanne oli?
Väyliä uuteen työpaikkaan on monia. Toisia meistä head huntataan uuteen rooliin, toiset sattuvat kohtaamaan työpaikkailmoituksen, joka tuntuu kuin Tuhkimon lasikengältä – juuri heille tehdyltä. Toiset meistä valmistuvat uuteen ammattiin ja olemme saattaneet löytää työpaikkamme jo opintojen aikana työharjoittelujen kautta. Osalla meistä on perheyrityksiä tai muita suhteita, joiden kautta työtä löytyy, vaikkei formaalia osaamista ammattiin ehkä olisikaan.
Toiset meistä täyttävät työnhakuvelvoitteemme säntillisesti kuukaudesta toiseen. Haemme neljää avointa työpaikkaa kuukaudessa. Pidämme huolen, että ansioluettelo on ajan tasalla, siisti ja selkeä. Käymme sovituissa tapaamisissa työllisyyspalveluissa, teemme parhaamme mahdollisissa työhaastatteluissa ja siitä huolimatta työpaikkaa ei löydy. Valintamme ei kohdistuneet sinuun -viestit tuntuvat ivalta, mutta ivankin ottaa vastaan mieluummin kuin sen epätietoisuuden, joka seuraa työnantajatahon radiohiljaisuudesta haastattelun jälkeen.
Motivaation puolet
Työnhaku on itsessään työlästä. Kun tehtävä asia vaatii meiltä paneutumista ja energiaa, vaatii se myös motivaatiota. Motivaatio voidaan jakaa kahteen osaan: ulkoiseen ja sisäiseen motivaatioon.
Ulkoinen motivaatio on nimensä mukaisesti sellaista puhtia, jota saa itsensä ulkopuolelta. Usein tämä motivaation muoto on lyhytkestoisempaa. Sen mukaan toimiminen palkitsee, mutta vain hetkeksi. Ulkoisia motivaatiotekijöitä voivat olla esimerkiksi palkka, kouluarvosanat ja rangaistusten välttäminen. Asiat ovat hetkessä tärkeitä, mutta niiden vaikutus ei ole pitkäkestoista.
Sisäinen motivaatio kuplii meissä. Sisäiset motivaatiotekijät heijastavat omia arvojamme ja ne saavat työskentelyn tavoitteen eteen tuntumaan itsessään mielekkäältä. Näitä motivaatiotekijöitä ovat esimerkiksi omat arvomme, kiinnostuksen kohteemme ja aito uteliaisuus käsillä olevaa asiaa kohtaan. Sisäistä motivaatiotamme seuraamalla ovat saavutetut palkinnot ja onnistumisen kokemukset pitkäkestoisia ja kokonaisvaltaisesti tyydyttäviä.
Motivaatioteorioita on psykologian tutkimuskentällä monia. Usein teeman ympärillä nostetaan esiin esimerkiksi Maslow’n tarvehierarkiaa, Herzbergin motivaatio- ja hygieniateoriaa sekä McClellandin suoritusmotivaatioteoriaa.
Perustarpeiden tukeminen yhteistyössä
Tämän kahtiajaon mukaan tehdyt rajaukset motivaatioon eivät ole arvottavia. Sekä sisäistä että ulkoista motivaatiota tarvitaan tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi opintojen loppusuoralla tulevan ammatin kannalta tarpeettoman tuntuista aihetta pänttää läpäisevän arvosanan perässä. Samoin työttömänä työnhakijana asetetun työnhakuvelvoitteen täyttäminen on tärkeää myös silloin, kun sisäinen motivaatio työhakemusten lähettämiseen uupuu. Näissä tilanteissa pontta tarvittavaan toimintaan voi löytää esimerkiksi juuri sanktioiden välttämisen kautta.
Työttömien työnhakijoiden kanssa työskentelevien ammattilaisten olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi asiakkaansa tilanteen ääreen. Kukaan ei voi muuttua toiselle työpaikaksi, se on selvä, mutta mitä tilanteessa voi tehdä? Ammattilainen voi pyrkiä vahvistamaan asiakkaansa sisäistä motivaatiota tukemalla tämän psykologisia perustarpeita.
Sosiaalisen kivun lääkkeenä toimivat korjaavat kokemukset
Kun työttömyys pitkittyy, kärsii myös motivaatio. Uusien innostavien haasteiden sijaan voi tuntua, että kontolle kertyy vain kehnoja kohtaamisia palvelujärjestelmässä, uusia haasteita terveyden kanssa, yksinäisyyttä ja häpeän tunnetta. Jo yksittäin nämä kokemukset ovat kipeitä ja kuormittavia.
Sosiaalinen kipu on yksi psykologisen kivun ulottuvuuksista. Se syntyy, kun ihmisen yhteenkuuluvuuden tarpeet eivät tule täytetyiksi, tai hänen sosiaalinen arvonsa saa vaurion. Sosiaalinen kipu tuntuu kuin fyysinen kipu, mutta erojakin on. Fyysinen kipu nimittäin unohtuu, kun se on ohi, mutta sosiaalinen kipu säilyy muistissa. Kipeiden kokemusten eläminen uudelleen saattaa palauttaa henkilön mieleen jo kauan sitten koetut kuormittavat tunteet.
Kiinnostava pointti on, että myös psykologista kipua voi hoitaa särkylääkkeellä. Pitkäkestoisempaa apua saa kuitenkin korjaavista kokemuksista. Turvalliset, aidot ja lämpimät vuorovaikutustilanteet ja ihmissuhteet tukevat meitä aina, mutta etenkin raskaina aikoina. Ne korjaavat kipua, joka ei ole korjaajansa aiheuttamaa. Ihmissuhteen ei ole välttämättä oltava läheissuhde, vaan myötätuntoa ja korjaavia kokemuksia voi tarjota myös kohtaamistyötä tekevä ammattilainen.
Mieti siis, minkälaista tukea sinä toivot, kun kuulet kriittistä palautetta tekemästäsi työstä, johon olet käyttänyt paljon aikaa, energiaa ja aitoa yritystä? Mitä sinä toivoisit kuulevasi, kun tunnet epävarmuutta tulevaisuudesta? Muista nämä tunteet ja toiveet. Ja muista, että ne koskettavat myös paljon läpikäynyttä asiakastasi, joka koittaa todella päästä elämässään eteenpäin.
Tutkijablogi
Blogissa esitellään kuntoutus- ja hyvinvointialoihin liittyvää tutkimusta ja kehittämistä. Kirjoittajat ovat alan tutkijoita, kehittäjiä ja muita asiantuntijoita.
