Koira auttoi vaikeasti vammautunutta poikaa muistamaan
Hippa-koiran yllättävä temppu kesken kuntouttavan tehtävän oli ainoa asia, jonka vaikeasta aivovammasta kuntoutuva poika muisti tilanteesta jälkikäteen. Eläimen tuominen mukaan kuntoutustilanteeseen tai terapiaan voi edistää kuntoutumista monin tavoin.
Labradorinnoutaja Hipan syntymäpäivä lähestyy. Aikuisuuden kynnyksellä oleva poika ja kaksi terveydenhuollon ammattilaista miettivät, miten juhlistaa koiran syntymäpäivää. He päättävät tehdä koiralle lihapullia.
Poika ja toimintaterapeutti, toinen ammattilaisista, etsivät internetistä ohjeen koirien lihapullien tekemiseen. He käyvät kaupassa hakemassa tarvikkeet. Lihapullapötkylät valmistetaan yhteistyönä ja laitetaan pakastimeen odottamaan. Poika tekee koiralle myös syntymäpäiväkortin.
Koiran syntymäpäivänä poika saapuu herkkujen kanssa huoneeseen, jossa koira odottaa. Poika pilkkoo avustettuna yhden lihapullapötkylän koiran ruokakuppiin. Koira odottaa kärsimättömänä herkkuannosta.
Sitten kärsivällisyys loppuu, ja koira nappaa pöydältä toisen, vielä pilkkomista odottavan pötkylän.
Pojalta kysytään myöhemmin, mitä hän muistaa koiran syntymäpäivästä. Käy ilmi, että poika muistaa vain sen, että koira nappasi toisen lihapullapötkylän etuajassa.
Jutun alussa kuvatun tilanteen kuntoutuja oli 17-vuotias nuorimies, jolla oli vaikea traumaattinen aivovaurio. Hänellä oli paljon ongelmia ajattelutoiminnoissaan. Lihapullien valmistaminen oli hänellä toiminnanohjaukseen liittyvä tehtävä. Toiminnanohjaukseen kuuluvat esimerkiksi suunnitteleminen, suunnitelman mukaan toimiminen ja työmuisti.
Poika muisti lihapullapötkylän nappaamisen todennäköisesti siksi, että siihen liittyi hämmästystä ja iloa, ihmisen perustunteita.
Fysioterapeutti Paula Leppänen oli toinen tilanteen ammattilaisista. Hän on Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n puheenjohtaja ja on työskennellyt yli 30 vuotta neurologisten kuntoutujien kanssa. ”Kyseessä oli koira-avusteinen fysioterapia, ja tarkemmin vielä moniammatillinen koira-avusteinen toiminta.
”Hippa oli Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n virallisten käytäntöjen mukaisesti soveltuvuustestattu ja työnäytteen antanut koira.
Eläinavusteisuutta voi toteuttaa monella tavalla
Monet koiranomistajat ja muut koirien kanssa aikaa viettäneet tietävät, että koiralla on rauhoittava vaikutus. On tutkittu, että koiran läsnäolo laskee ihmisen sykettä ja verenpainetta. Mutta myös lyhyet, yksittäiset vuorovaikutustilanteet koiran kanssa voivat alentaa stressiä ja kohentaa mielialaa. Eläimen seura toimii jopa ihmiskontaktia tehokkaammin.
Eläimen ja ihmisen välinen vuorovaikutus näkyy ajattelutoimintojen lisäksi sosiaalisella, psyykkisellä, fyysisellä ja tunteiden tasolla. Paula Leppäsen mukaan poika muisti lihapullapötkylän nappaamisen todennäköisesti siksi, että siihen liittyi hämmästystä ja iloa, ihmisen perustunteita.
Vaikka koiran koetaan ja tiedetään tutkimusten perusteella vaikuttavan ihmiseen positiivisesti ja monitahoisesti, ei pelkkä koiran tuominen samaan tilaan kuntoutujan kanssa tee tilanteesta koira-avusteista terapiaa.
Eläinavusteinen terapia on yksi tapa toteuttaa esimerkiksi psykoterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa tai fysioterapiaa. Eläin on siis osa tavanomaista terapiaa, jonka tavoitteena on parantaa esimerkiksi kuntoutujan fyysistä tai sosiaalista toimintakykyä.
Eläimen läsnäolo tai sen kanssa tehtävät harjoitukset vähentävät aggressiivisuutta, levottomuutta ja yksinäisyyden tunnetta. Kuntoutuja saa onnistumisen kokemuksia ja hänen itsetuntonsa kasvaa.
Eläinavusteinen terapia, joka alan ammattikielellä on esimerkki ammatillisesta eläinavusteisesta interventiosta, perustuu tutkittuun tietoon eläimen käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista. Terapeutti on arvioinut etukäteen, että kuntoutuja voisi hyötyä eläimen mukanaolosta.
Eläinavusteisuudessa interventiot ovat kattokäsite erilaisille tavoille hyödyntää eläimen ja ihmisen välistä vuorovaikutusta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Käsitteen alle mahtuu laaja kirjo toimintoja. Jos näitä toimintoja sijoittaisi kuvitteelliselle janalle, voisi yhdessä päässä olla vapaaehtoisen järjestämä koiravierailu hoitokotiin. Toisessa päässä olisi eläinavusteisista menetelmistä täydennyskoulutusta hankkineen, laillistetun terapeutin toteuttama kuntoutus.
Eläinavusteisten interventioiden vaikutusta sosiaaliseen vuorovaikutukseen on tutkittu autismikirjon ja tarkkaavaisuuden häiriöiden kanssa elävien lasten parissa. Tutkimuskohteena ovat olleet myös eri ikäiset psykiatrisista häiriöistä kärsivät ihmiset ja muistisairaat vanhukset.
Tutkimusten mukaan eläinavusteiset interventiot vaikuttavat myönteisesti sosiaaliseen vuorovaikutukseen useilla tavoilla. Eläimen läsnäolo tai sen kanssa tehtävät harjoitukset vähentävät aggressiivisuutta, levottomuutta ja yksinäisyyden tunnetta. Kuntoutuja saa onnistumisen kokemuksia ja hänen itsetuntonsa kasvaa.
Yksi syy tälle löytyy oksitosiinista.
Kun ihminen silittää koiraa tai kun koira katsoo ihmistä, mielihyvähormoni oksitosiinin taso nousee. Oksitosiini vähentää ahdistusta ja aggressiivisuutta sekä lievittää kipua. Kuntoutujalta vapautuu energiaa tehtävien tekemiseen ja oppimiseen, kun hänen ei tarvitse kamppailla ahdistuksen ja kivun kanssa.
Oksitosiinin hyödyt eivät Leppäsen mukaan koske ainoastaan ihmistä:
”Myös koiran oksitosiinitasot nousevat, kun sitä silitetään”, Paula Leppänen sanoo.
Vuorovaikutus parhaimmillaan saumatonta
Eläimen rooli eläinavusteisessa työskentelyssä vaihtelee. Eläin voi olla työpari, jonka kanssa tehdään yhteistyötä. Eläin voi myös täydentää ohjaajan ammatillista osaamista ja tuoda auttamistilanteeseen jotain uutta. Joskus eläin toimii välittäjänä, joka rakentaa siltaa ammattilaisen ja kuntoutujan välille ja lisää kuntoutujan luottamusta ohjaajaan.
Työskentely eläimen kanssa voi olla spontaania tai suunniteltua. Spontaanissa toiminnassa eläimen annetaan itse luoda yhteyttä kuntoutujaan. Eläin ja kuntoutuja määrittävät vapaasti, miten haluavat olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tällöin ohjaajan tehtävänä on mahdollistaa vuorovaikutus eläintä ja kuntoutujaa kannustamalla.
Toinen mahdollisuus on keskittyä enemmän etukäteen suunniteltuihin tehtäviin. Ohjaaja esimerkiksi opastaa kuntoutujaa toistamaan tiettyjä temppuja tai liikkeitä eläimen kanssa.
Paula Leppänen kertoo, että koiran ohjaaminen sanallisesti vaatii selkeää sanojen ääntämistä ja äänenpainoa. Kun koira istuu vihjeen saatuaan, saa asiakas siitä itselleen välittömän palautteen. Asiakas huomaa, että hänen toimintansa vaikuttaa koiraan, ja se taas motivoi häntä jatkamaan selkeän puheen tuottamista.
”Moniammatillinen koira-avusteinen toiminta tai koira-avusteinen fysioterapia on osoittautunut erittäin hyväksi motivaation laukaisijaksi. Näin on tapahtunut erityisesti aivovamman saaneilla henkilöillä, joilla on paljon eri asteisia ajattelutoimintoihin tai motoriikkaan liittyviä häiriöitä.”
Kuntoutujan, eläimen ja ohjaajan vuorovaikutus on parhaimmillaan saumatonta ja helppoa. Kuntoutuja on itsenäisesti vuorovaikutuksessa eläimen kanssa ja eläin voi vapaasti tehdä itsenäisiä aloitteita kuntoutujan suuntaan. Ohjaaja on mukana tukemassa eläimen ja kuntoutujan vuorovaikutusta. Syntyy jaettu mielentila, kimppa.
Lue lisää:
Eläinavusteiselle vapaaehtoistoiminnalle ja ammattimaiselle kuntoutustoiminnalle kaivattiin selkeitä yhtenäistettyjä toimintaperiaatteita. Yhteiskehittämisen ja tutkimustyön tuloksena syntyi 28.6.2021 julkaistu: Millainen on hyvä eläinavusteinen interventio? Käsikirja eläinavusteisten menetelmien laadukkaaseen toteuttamiseen eri toimintaympäristöissä
Lähteet
Juttuun haastateltiin myös Kuntoutussäätiön erikoistutkija Lotta Hautamäkeä.
Lisäksi käytettiin seuraavia lähteitä:
https://kuntoutussaatio.fi/2021/06/28/kuntoutussaation-tuottamasta-kasikirjasta-tukea-elainavusteisten-interventioiden-toteuttamiseen/
Kirjoittaja
Mira Vanninen
Kuvat
Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry.
