Joskus vuosi merkitsee enemmän kuin kaksi
Aloitin Kuntoutussäätiöllä Toukokuussa ‘18, täytettyäni kaksi vuotta työttömänä. Hirvitti, masensi, missään ei tuntunut olevan mitään järkeä eikä omaa paikkaa maailmassa löytynyt. Tunsin itseni typeräksi, allani oli kaksi täysin läpikäytyä ammattikoulutusta mutta silti pyörin valtion taakkana. Tuntui etten sopinut mihinkään. Pääsin TYPin kautta käymään Kuntoutussäätiöllä tutustumassa, ja sen jälkeen olin jo kirjoittamassa papereita. Oloni oli hiukan hämmentynyt, mutta totesin että parempi edes käydä jossain kuin vaan mädäntyä kotona. Kuntoutussäätiöllä aloitin ensin työpajalla. Totesin heti että kondomien pakkaaminen radio rockin soidessa taustalla ei sopisi minulle, syrjäytyisin entistä pahemmin vain. Onnekseni pääsin nopeasti vaihtamaan Digipajalle. Ei ongelmaa, ei hätää, vaihto vain.
Digipajalla alkoi jähmeästi niin kuin odottaa voi kahden vuoden työttömyyden, melkein syrjäytymisen ja masennuksen jälkeen. Tuntui että en ihan sopinut tännekään, ohjaajat vaikuttivat tekopirteiltä, kuntoutujat omiin ruutuihin vaipuneilta.
Tunne hälveni vuoden edetessä. Sain mukavia graafisen alan hommia, joka oli omaa alaani - olinhan valmistunut siihen ‘vasta’ 2016. Osasin jopa jonkin verran jutustella muiden pajalaisten kanssa, ohjaajat tulivat tutummiksi ja oikeasti mukaviksi ihmisiksi.
Sain Kuntoutussäätiöltä paljon mukavia graafisen alan hommia joiden kautta itsevarmuuteni graafisena suunnittelijana nousi. Pääsin tekemään paljon julisteita ja mainos flyereita sisäiseen viestintään, olin mukana Liito-hankkeen ilmeen suunnittelussa alusta loppuun sekä tein logoa Duunihuoneelle. Huomasin että näiden asioiden tekeminen on minusta oikeasti kivaa!
Menin myös digipajan mukana rekrymessuille pitkästä aikaa ja jätin jopa CV:itäni. Näin pääsin mukaan osuuskunta TiimiMediaan! Se oli huippua, mutta myös kamalan pelottavaa. Jännitin haastattelua ja osuusmaksua, mutta osuuskuntalaiset ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja auttaneet minua. Nyt minut voi palkata myös sitä kautta graafisiin hommiin.
Huomasin myös maanantaisen aamuvenyttelyn kautta että jooga auttaa minua. Löysin lisää itsevarmuutta Löydä Suuntasi hankkeen myötä, jonka kautta löysin myös halvan keinon harrastaa joogaa omalla ajalla. Kadonnut päivärytmi löytyi taas, enkä enää tuntenut oloani valtion hylkäämäksi taakaksi.
Kuntoutussäätiö on auttanut minua paljon, eikä pelkästään kartoittamaan tulevaisuuden suunnitelmia, vaan myös löytämään luottamuksen itseeni ja tekemiseeni taas. Se on auttanut minua uskaltamaan olemaan oma itseni, ottamaan enemmän elämää minun haltuuni sekä luonut toivoa tulevaisuuteen jälleen. Olen tyytyväinen että päätin ottaa tästä tilaisuudesta kiinni, elämäni on muuttunut paljon positiivisemmaksi Kuntoutussäätiön myötä ja nyt tiedän että työttömänä ja mielenterveyskuntoutujalla elämä ei ole ohi, vaan se on yhä mahdollisuuksia täynnä. Jokainen meistä tarvitsee vain jonkun joka uskoo ja auttaa.
Kirjoittaja
Mikael
