Johtava tutkija Erja Poutiainen jäi eläkkeelle – perintönä Kuntoutussäätiölle jäävät korkeat odotukset
Kuntoutussäätiöllä vietettiin johtavan tutkijamme neuropsykologi Erja Poutiaisen läksiäisiä syksyllä 2024. Poutiainen on aina antanut parastaan ja nostanut esimerkillään tasoa jokaiselle työyhteisölle, tutkimukselle ja koulutukselle, jossa hän on ollut mukana. Tekemisen palo näkyy kaikessa hänen työssään, ja jäämme kaipaamaan hänen intoaan työyhteisössämme.
”Innostun monesta asiasta”, Poutiainen kertoo, ”varsinkin hyvän tutkimuksen tekemisestä, erityisesti neuropsykologisen tutkimuksen. Olen saanut toimia innovatiivisessa työyhteisössä mukavien ja taitavien kollegoiden parissa.”
Poutiainen on ollut merkittävä asiantuntija neuropsykologian kentällä ja ollut ohjaamassa tai kouluttamassa lähes kaikkia Suomessa toimivia neuropsykologeja. Neuropsykologiassa tutkitaan aivojen toiminnan vaikutusta ihmisen tiedonkäsittelyyn ja käyttäytymiseen. Suomessa neuropsykologeja toimii noin 430, ja uusia neuropsykologeja valmistuu vuosittain noin 10–20.
Ura alkoi neuropsykologian kehityspisteessä
Alkuun Poutiainen lähti opiskelemaan sosiaalipsykologiaa. Psykologia veti puoleensa, koska hän koki, että psykologina voi vaikuttaa enemmän siihen, mitä ihmisille tapahtuu.
”Olin vakuuttunut, että se on minun alani”, Poutiainen muistelee.
Poutiaisen ammatillinen ura alkoi 80-luvun alussa Helsingin seudun yliopistollisen sairaalan HYKS:n neuroklinikalla eli nykyisellä HUS:n Neurokeskuksella. Neuroklinikalla kannustettiin tieteellisen tutkimuksen tekemiseen, ja Poutiainen tajusi haluavansa toimia tutkijanakin. Tieteellinen näkökulma viehätti. Neuropsykologian yliopistolehtori Hely Kalska opetti hänelle psykologian laaja-alaisuutta ja toi uudenlaista näkökulmaa tutkimukseen.
Neuroklinikalta mieleen ovat jääneet erityisesti HYKS:n johtava psykologi Ritva Laaksonen ja neuropsykologi Marja-Liisa Niemi, jotka johdattivat neuropsykologian alalle. Poutiaisesta tuli neuropsykologi 1989, kun tieteenala oli Suomessa vielä tuore. Ura sekä tutkijana että neuropsykologina pysyi mukana siitä lähtien. HYKS oli yksi neuropsykologian kehityspisteistä Suomessa, ja myöhemmin Poutiainen ohjasi siellä nuoria psykologeja neuropsykologian pariin.
Poutiainen jakoi työaikansa useita vuosia kliinisen työn ja yliopistolehtorin työn välillä. Yliopistolla Poutiainen alkoi kouluttaa uusia neuropsykologeja. Väitöskirjaohjaaja ja yliopiston lähin kollega neuropsykologian professori Juhani Vilkki opetti mitä on olla tutkija.
Tutkijan uran alussa Poutiaista kiinnostivat erityisesti yleisinfektiosairauksiin liittyvät psykologiset häiriöt. Väitöskirja HIV-infektioon liittyvistä kognitiivisista ongelmista oli ilmestyessään uraauurtava tutkimus. Myöhemmin tutkimusintressit siirtyivät aivoverenkiertohäiriöihin ja sydämen pysähdyksen jälkitilaan liittyvien kognitiivisten käyttäytymisen ongelmien seurantaan ja kuntoutusmahdollisuuksien selvittämiseen.
”Jos tehdään tutkimusta, niin se pitää tehdä korkeatasoisesti”
Vuonna 2011 Poutiainen aloitti Kuntoutussäätiöllä tutkimusjohtajana. Säätiölle tullessaan hänellä oli jo 30 vuoden ura kliinisessä työssä ja yli 20 vuotta tutkijan kokemusta. Ensivaikutelmana Kuntoutussäätiö näyttäytyi hyvin erilaisena työpaikkana kuin aiemmat työnantajat julkishallinnon parissa. Säätiö on työpaikkana joustava ja tarjosi mahdollisuuksia vaikuttaa nopeammin. Tutkimusjohtajana hän haki ja johti uusia tutkimushankkeita. Kollegoiksi ja alaisiksi hän sai aiempaa laajemman osaajakunnan, muun muassa yhteiskuntatieteilijöitä.
”Sain hankittua sellaisia tutkimushankkeita, jotka minusta olivat tärkeitä ja veivät kuntoutusta ja neuropsykologiaa eteenpäin. Olen tyytyväinen siitä mistä pääsin vastaamaan”, hän kertoo.
Lehtorina ja esihenkilönä Poutiainen on teroittanut työn laatua. Hänet tunnetaan täsmällisenä ja vastuullisena asiantuntijana. Kollegat Kuntoutussäätiöllä ovat kiittäneet erityisesti siitä, miten vahvasti hän on juurruttanut Tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden yksikön työotteeseen tarkkuuden ja suunnitelmallisuuden.
”Olen pitänyt tärkeänä, että kliinisessä neuropsykologiassa toteutetaan oma työ niin hyvin, että siitä on asiakkaalle hyötyä. Jos tehdään tutkimusta, niin se pitää tehdä korkeatasoisesti.”
Korkeatasoiseen interventiotutkimukseen kuuluu satunnaistettu tutkimusasetelma ja vertailuryhmä. Satunnaistaminen vähentää mahdollisuutta, että tutkimuskohteiksi valitaan vain tietynlaisia henkilöitä. Vertailuryhmän avulla voidaan selvittää, johtuvatko muutokset juuri tutkimuksen kohteena olevista muuttujista vai jostain muusta. Nämä tieteellisen tutkimuksen periaatteet ovat erityisen tärkeitä silloin kun interventiotutkimuksella halutaan selvittää tiettyjen kuntoutuskeinojen vaikuttavuutta. Tutkimustulokset ohjaavat sitä millaisia kuntoutuskeinoja jatkossa toteutetaan ja mistä luovutaan.
Esimerkkinä Poutiainen mainitsee Aino-tutkimusprojektin, jossa tutkittiin ensimmäiseen aivoinfarktiin sairastuneiden työikäisten kognitiivisia haasteita. Tutkimuksessa saatiin selville, että pienetkin kognitiiviset häiriöt ennustavat muita muuttujia tarkemmin, palaako henkilö työelämään ja millaisia sosiaalietuuksia hän tulee saamaan. Tulokset osoittivat, miten tärkeää on arvioida heti alkuvaiheessa aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen henkilön kognition eli tiedonkäsittelyn tilaa. Tämä sai huomiota kansainvälisestikin ja saattoi vaikuttaa Suomessa hoitokäytäntöihin.
Oppimisen tuen palveluita asiakkaille ja ammattilaisille
Asiakkaille ja ammattilaisille Poutiaisen kädenjäljestä tutuin toiminto Kuntoutussäätiöllä lienee Oppimisen tuen keskus. Keskuksessa työskentelee neuropsykologi ja psykologeja, jotka ovat erikoistuneet oppimisvaikeuksiin. Oppimisvaikeuksia kokevat nuoret ja aikuiset, heidän läheisensä ja heitä kohtaavat ammattilaiset saavat keskukselta neuvontaa ja koulutusta. Oppimisen tuen keskusta johtaa Poutiaisen jatkajana neuropsykologi Johanna Stenberg.
FT, neuropsykologi Seija Haapasalo alkoi kehittää Kuntoutussäätiössä oppimisvaikeuksia kokeville nuorille ja aikuisille tarkoitettuja palveluita jo 1980-luvulta alkaen. Erityisesti Opi Oppimaan -hankkeessa (2006–2010) kehitettyjen toimintamallien hiomista jatkettiin ensin määräaikaisissa toiminnoissa ja hankkeissa. Näistä rakennettiin vähitellen toistaiseksi jatkuva oppimisvaikeuksien tuen ja kehittämisen toimintakokonaisuus. Lisäksi silloinen toimitusjohtaja Soile Kuitunen edisti ansiokkaasti Kuntoutussäätiön oppimisvaikeuksia koskevan toiminnan laajentamista pysyväksi osaamiskeskukseksi.
”Olen ylpeä, että Oppimisen tuen keskus on onnistuttu kehittämään. Sille on selvästi tarve, että asiakkaat löytävät meidät”, Poutiainen kertoo.
Kuntoutussäätiö on kehittänyt muun muassa oppimisvaikeuksia ja mielenterveysongelmia kartoittavan KOMO-seulontamenetelmän, mallin vertaistukiryhmille ja asiakkaan itsearviointia ja tavoitteiden asettamista tukevan Spiral-lautapelin.
Neuropsykologian merkitys kasvaa tietoyhteiskunnassa
Poutiainen kokee, että neuropsykologinen koulutus on Suomessa huipputasoa. Hän on ollut kehittämisvaiheesta asti rakentamassa systemaattista valtakunnallista yliopistollista neuropsykologian erikoispsykologin koulutusta. Kaikki valmistuneet neuropsykologit ovat työhönsä erittäin päteviä ja motivoituneita.
Neuropsykologia kehittyy nopeasti ja sen merkitys korostuu tietoyhteiskunnan voimistuessa ja monimutkaistuessa. Poutiainen toivoo, että jatkossakin ammattilaisilla on mahdollisuus tarttua uusiin asioihin ja päästä täydennyskoulutukseen. Hänen opeillaan Kuntoutussäätiöllä jatketaan laadukasta tutkimusta.
Teksti: Emmi Nääppä
