Suoraan sisältöön

Kuntoutussäätiön tutkijoiden ja kehittäjien blogi
Vaikuttavaa kuntoutusta

Sosioekonominen perhetausta on yhteydessä opiskelijoille mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön perusteella myönnettyyn kuntoutukseen

Suurin osa opiskelijoiden kuntoutuksesta myönnetään mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella. Ennen NUOTTI-valmennusta koulutuksena järjestetty ammatillinen kuntoutus ja kuntoutuspsykoterapia olivat yleisimmät kuntoutusmuodot opiskelijoille. Kuntoutussäätiön tutkimuksessa havaittiin, että nämä kuntoutusmuodot kohdentuvat sosioekonomiselta perhetaustaltaan erilaisille opiskelijaryhmille. Tutkimuksen tulokset on julkaistu Kuntoutus-lehdessä 3/22.

Ammatillinen kuntoutus yleistä niillä, joiden vanhemmilla on matalat tulot ja koulutus – koulutustekijät selittävät yhteyttä

Koulutuksena järjestettyyn ammatilliseen kuntoutukseen osallistuivat erityisesti ne toisen asteen opiskelijat, joiden vanhemmilla oli perusasteen koulutus tai matalat tulot. Tutkimuksessa tarkastelimme, miten perheeseen ja koulutukseen liittyvien tekijöiden huomioiminen vaikuttaa havaittuun yhteyteen. Koulutustekijöistä erityisesti peruskoulun opintojen yksilöllistämisen ja toisen asteen opintojen aloitusiän huomioiminen vaikuttivat havaittuun yhteyteen. Perheeseen ja koulutukseen liittyvien tekijöiden huomioimisen myötä osallistuminen oli kuitenkin yleisempää opiskelijoilla, joiden vanhemmilla oli korkeat tulot ja koulutus. Käytännössä kuntoutukseen osallistuisivat siis useammin ne, joiden vanhemmilla on korkea koulutus ja korkeat tulot, jos sosioekonomisten luokkien välillä ei olisi eroa koulutustekijöiden suhteen.

Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuvat erityisesti ne, joiden vanhemmilla on korkeat tulot – erot lievempiä korkeakouluopiskelijoilla

Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuivat pääosin ne toisen ja korkea-asteen opiskelijat, joiden vanhemmilla oli korkea tulotaso. Perheeseen ja koulutukseen liittyvien tekijöiden huomioiminen ei oleellisesti muuttanut havaittua yhteyttä. Opiskelijat, joiden vanhemmilla oli korkea-asteen koulutus, osallistuivat kuntoutuspsykoterapiaan useammin kuin ne, joiden vanhemmilla oli keskiasteen koulutus. Kun otettiin huomioon myös vanhempien tulotaso ja pääasiallinen toiminta, oli vanhempien koulutus yhteydessä kuntoutuspsykoterapiaan osallistumiseen vain toisen asteen naisopiskelijoilla.

Kuntoutuspsykoterapiaan osallistuivat useammin lukioissa kuin ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat ja yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa opiskelevat. Korkea-asteen opiskelijoilla sosioekonomisen taustan merkitys vaikutti olevan pienempi verrattuna toisella asteella opiskeleviin. Kuntoutuspsykoterapia oli myös selvästi yleisempää korkea-asteella kuin toisella asteella.

Sosioekonomisella perhetaustalla merkitystä opiskelijoiden kuntoutukseen osallistumisessa

Koulutuksena toteutettu ammatillinen kuntoutus ja kuntoutuspsykoterapia kohdentuvat sosioekonomisen taustansa suhteen erilaisille opiskelijoille. Erityisesti ammatillisen kuntoutuksen osalta matalan sosioekonomisen aseman yhteys saattaa osittain näkyä koulutustekijöiden kautta. Molempiin kuntoutusmuotoihin osallistuivat muita useammin opiskelijat, joiden vanhemmat olivat työelämän ulkopuolella.

Tulokset toivat uutta tietoa opiskelijoiden sosioekonomisista eroista mielenterveyssyistä myönnettyyn kuntoutukseen osallistumisessa. Tutkimuksemme perusteella koulutustekijöiden, kuten opintojen aikaisen tuen tai opiskelijaterveydenhuollon, merkitystä opiskelijoiden kuntoutuksessa havaittujen sosioekonomisten erojen osalta tulisi tarkastella lähemmin. Tutkimuksessa emme pystyneet perehtymään sosioekonomisen aseman, koulutuksen ja kuntoutukseen ohjautumisen keskinäisiin vaikutussuhteisiin, mutta näemme tämän tärkeäksi jatkotarkastelun aiheeksi. Samoin olisi kiinnostava selvittää, millaisena tilanne näyttäytyy korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon viimeaikaisten muutosten jälkeen.

Näin tutkimus tehtiin:

Tutkimusväestö sisälsi kaikki vuosina 1989–1991 syntyneet toisen ja korkea-asteen opiskelijat, jotka olivat Suomessa kirjoilla 15-vuotiaana. Aineisto koostettiin Tilastokeskuksen, Opetushallituksen sekä Kelan rekisteritiedoista, jotka kattoivat tiedot syntymästä vuoteen 2015. Menetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysiä. Tilastollisia merkitsevyyksiä tarkasteltiin laskemalla tuloksille 95 prosentin luottamusvälit.

Sosioekonomisesta taustasta tarkasteltiin asuntokunnan tulotasoa sekä vanhempien koulutusta ja pääasiallista toimintaa. Sosioekonomisen taustan lisäksi tarkasteltiin perhemuotoa ja syntyperää. Koulutustekijöinä tarkasteltiin peruskoulunaikaista opintojen yksilöllistämistä ja lukuaineiden keskiarvoa, nykyistä oppilaitostyyppiä ja opintojen aloitusikää toisella tai korkea-asteella.

Tutkimusta rahoitti Kela.

Tutustu tarkemmin tutkimukseen:

Parkkinen, M., Rinne, H., Korkeamäki, J., Parkkila, M., Vaalasranta, L., & Poutiainen, E. (2022). Sosioekonomisen perhetaustan yhteys Kelan mielenterveysperusteiseen kuntoutukseen osallistumiseen toisen ja korkea-asteen opiskelijoilla. Kuntoutus, 45(3), 20–37: https://doi.org/10.37451/kuntoutus.122239

Kirjoittajat

Maari Parkkinen, VTM, tutkija, Kuntoutussäätiö (31.12.2021 asti)
Hanna Rinne, VTM, tutkija, Kuntoutussäätiö
Johanna Korkeamäki, VTM, tutkija, Kuntoutussäätiö
Erja Poutiainen, FT, dosentti, johtava tutkija, Kuntoutussäätiö

Rinne Hanna (toimivapaalla)

Tutkija

044 781 3104 | hanna.rinne@kuntoutussaatio.fi

Korkeamäki Johanna

Tutkija

044 781 3127 | johanna.korkeamaki@kuntoutussaatio.fi

Poutiainen Erja

Johtava tutkija, kliinisen neuropsykologian dosentti, neuropsykologi, FT

044 781 3156 | erja.poutiainen@kuntoutussaatio.fi


Simple Share Buttons