Suoraan sisältöön

Kuntoutussäätiön tutkijoiden ja kehittäjien blogi
Vaikuttavaa kuntoutusta

Digiosallisuus-malli vahvistaa erityisesti ikäihmisten osallisuutta yhteiskuntaan

Kuntoutussäätiö ja Omakotisäätiön Kanto-hanke aloittivat yhteistyön koronapandemian myötä, kun säätiöiden alueen asukkaille suunnattu ryhmätoiminta siirtyi pääosin verkkoon. Yhteistyön tavoitteena oli lisätä osallistumisen mahdollisuuksia erityisesti henkilöille, joilla ei ollut sosiaalista tukiverkostoa ja joilla oli heikommat digitaidot. Molempien toimijoiden haasteena oli, että ihmisten rohkaiseminen ja saaminen mukaan etäyhteydellä tapahtuvaan matalan kynnyksen toimintaan oli uutta ja haasteellista. Täysin etäyhteydellä tapahtuneen yhteistyön myötä myös eri puolilla Helsinkiä sijainneet säätiöt kohtasivat, ja pystyivät jakamaan kokemuksiaan ja osaamistaan Itä- ja Länsi-Helsingin välillä. Tässä kirjoituksessa esittelemme yhteiskehittämisen kautta syntynyttä toimintamallia digiosallisuudesta, jonka toivomme leviävän myös muille alueille ja toimijoille Suomessa. Jaamme myös kokemuksiamme mallin kehittämisestä.

Yhteiskehittämällä syntyi skaalattava digiosallisuus-malli

Pohjola ym. (2017) ovat todenneet, että ammattilaisten ja vertaisten dialoginen kohtaaminen edistää yhteisöllistä oppimista ja kehittämistyötä. Tätä ohjenuoraa noudattaneen yhteiskehittämisemme tuotoksena syntyi lukuisia etäryhmäkokeiluja ja lopulta digitaalisen ryhmätoiminnan malli, jossa osallistujat eivät olleet tottuneita digilaitteiden käyttäjiä. Mallia ovat olleet kehittämässä Omakotisäätiön Kanto-hankkeen ja Kuntoutussäätiön työntekijät ja vapaaehtoiset sekä geronomiksi valmistunut Sari Matero. Hän on kirjoittanut opinnäytetyön aiheesta, johon voit tutustua Kuntoutuksen Akatemian blogikirjoituksen kautta: Ikääntyneiden digiosallisuutta edistävä ryhmätoimintamalli. Kehittämisryhmään on kuulunut myös Metropolian geronomiopiskelijoita ja Vartiokylän seurakunta, joka on aloittanut ikäihmisten digiosaamista edistävän hankkeen syyskuussa 2021 Itä-Helsingissä.

Yhteiskehittämisessämme keskeisessä roolissa ovat olleet vapaaehtoiset ikäihmiset, jotka ovat olleet kiinnostuneita digilaitteista ja toivoneet myös muiden ikäihmisten pääsevän osallisiksi digitalisaation hyödyistä. Tietotekniikkataidoiltaan taitavat vapaaehtoiset ikäihmiset ovat auttaneet tunnistamaan, mitä estäviä ja edistäviä tekijöitä ikäihmisten digitaitojen opetteluun voi liittyä.

Miksi ja miten digiosallisuutta pitää edistää?

Erityisesti ikääntyneillä on muita ikäryhmiä heikommat digitaidot, ja vain noin 40 % yli 75-vuotiaista käyttää internettiä (Ahola & Hirvonen 2021). Palvelutarjonta on kuitenkin siirtynyt pääosin verkkoon ja sähköinen tunnistautuminen yhteiskunnan keskeisiin palveluihin on tullut yhä yleisemmäksi. Koronapandemia on vauhdittanut tätä kehitystä entisestään. Digitaidot ovat välttämättömiä yhteiskunnan muutoksissa mukana pysymiselle. Digiosallisuus mahdollistaa siis myös sosiaalisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden (Hänninen ym. 2021).

Ikäihmisten huolen kuuleminen ja kokemukset digilaitteiden käytöstä tulee ottaa huomioon, mikäli todella tavoitellaan ikäihmisten digiosallisuuden vahvistamista. Tämän vuoksi kehittämisryhmämme halusi kuulla ja oppia ikäihmisiltä itseltään tekijöistä, jotka kannustavat mukaan etäryhmätoimintaan ja vastaavasti asioita, jotka estävät sitä. Tämän teeman ympärille valmistui myös Sari Materon opinnäytetyö.

Kehittämisryhmässä havaittiin, että ennen koronapandemiaa ikäihmiset, jotka eivät ole ajatelleet koskaan elämässään tarvitsevansa digilaitteita, eivät enää tule toimeen ilman digiosaamista. Monet Omakotisäätiön toimintaan osallistuneet ikäihmiset kokivat yhteiskunnan nopean digitalisaation pelottavana ja epätasa-arvoistavana. Jos henkilöllä ei ole osaamista tai valmiuksia digitaalisten laitteiden käyttöön, vaarana on syrjäytyminen. HS-artikkelissa 5.11.21 eläkeläinen H. Syväniemi kertoo, millaista on elää digipelossa.

IkäDigi-ryhmätoimintamalli

IkäDigi-ryhmätoiminnassa tarjotaan mahdollisuus lähteä kokeilemaan digilaitteita matalalla kynnyksellä. Mikäli etäryhmätoimintaa sovelletaan jo olemassa olevaan ryhmätoimintaan, kuten kokeilussamme tehtiin, osallistujien kiinnostus digitoimintaa kohtaan ja digitaitojen kartoittaminen alussa on tärkeää. Osallistumisen kynnystä pyritään madaltamaan yhdessä tekemisellä ja henkilökohtaisella ohjauksella. Erityisesti heikommat taidot omaavien kohdalla on tärkeää säilyttää mahdollisuus henkilökohtaiseen opastukseen ja omatahtiseen etenemiseen.

Yhtenä toimintamuotona kokeiltiin varta vasten perustettua etäryhmää, jossa kaikilla osallistujilla oli haasteita digilaitteiden käytössä. Ryhmässä huomattiin, että sisällön merkitys oli osallistujille tärkeää. Etäryhmän teemoja olivat mm. luontoseuranta, virtuaalinen kulttuurikierros ja aivojumppa. Toiminta oli kuitenkin työlästä järjestää, sillä tekniikan opastus toteutettiin yksilöllisesti kaikkien kanssa. Toimintaan tarvittavien riittävien henkilöresurssien varmistaminen onkin tärkeää. Ryhmän järjestämisen mahdollistivat Metropolian opiskelijat.

Etäryhmätoiminnan kehittämisen tukena voi toimia iäkkäistä koostuva vertaisryhmä, IkäDigi-kehittäjät, kuten tässä toimintamallissa. Ikäihmisten digiosallisuutta vahvistaa parhaiten se, että ikäihmiset osallistuvat myös toiminnan suunnitteluun.

Etäryhmätoiminnan onnistuminen:

  • Kokeiluissa havaittiin, että niille, jotka uskalsivat ylittää kynnyksen ja tulivat kokeilemaan etäryhmätoimintaa, kokemus oli positiivinen. Jos ryhmien sisällöt nähtiin mielekkäinä ja kiinnostavina, ne myös motivoivat kokeilemaan digilaitteita.
  • Motivointi digilaitteiden käyttöön muun pysyvämpiluontoisen toiminnan yhteydessä on toimiva tapa saada rohkaistua uusia osallistujia mukaan. Henkilökohtainen opastaminen ryhmään liittymisessä on tärkeää varsinkin, jos ei ole digiosaamisen perustaitoja.
  • Digiteknologia kuten kaistan riittäminen ja nettiyhteydet voivat olla haaste etäryhmän onnistumiselle. Alle 10 osallistujan ryhmäkoko on siksi suositeltavaa.
  • Pienemmässä ryhmässä on helpompi tuoda ilmi omia ajatuksiaan.
  • Ryhmätoiminnassa olisi hyvä olla mukana myös paremmat digitaidot omaavia henkilöitä muiden osallistujien kannustamiseksi ja tukemiseksi.
  • Etäyhteyttä varten valitaan helppokäyttöinen videosovellus, jota on hyvä harjoitella etukäteen. Suosittelemme esimerkiksi maksutonta Jit.si -sovellusta.
  • Olennaista on, ettei kasvokkaisia tapaamisia korvata etätapaamisilla, vaan tavoitteena on rikastuttaa sosiaalista elämää. Etänä oleva ryhmätoiminta mahdollistaa osallistumisen, jos ei jostain syystä voi osallistua lähitapaamiseen.
  • Etäryhmään liittymiseen tarvitaan alustavat digitaidot. Taitoja etäryhmään liittymiseen olisi hyvä kehittää ennen etäryhmän aloittamista. Ryhmä motivoi pitämään yllä digitaitoja.

Kehittämisryhmän vinkit: Miten ikäihmisten digitaitoja voi edistää?

  • Kehittämisryhmämme tunnisti ikäihmisten digiosallisuuden esteinä kolmen tasoisia haasteita: laitteiden tai toimivan infran puute, opastuksen puute sekä kolmantena jatkuvuus, eli se että opitut taidot pysyvät mielessä. Näiden edistämiseksi voi ikäihmisen vierellä olla vertainen vapaaehtoinen tai sukulaiset, mutta tukea myös muualta yhteiskunnasta tarvitaan esimerkiksi laitteiden hankintaan.
  • Digiosaamista on monen tasoista, ja etäyhteydellä ryhmään osallistuminen vaatii uudenlaisia taitoja ja tottumista videovälitteiseen vuorovaikutukseen.
  • Aito kiinnostus ja halu oppia uutta edistää digilaitteiden käytön oppimista paremmin kuin pakkoon vetoaminen.
  • Digilaitteiden käyttöön perehtyminen on tärkeää silloin, kun on vielä valmiuksia oppimiseen.
  • Sukulaiset, lapset ja lapsenlapset voivat tukea iäkkään digitaitoja hankkimalla laitteita lahjana ja opastamalla niiden käyttöä.
  • Ikäihmisten digitaidoissa on suuria eroja. Hyvät digitaidot omaava vapaaehtoinen ikäihminen on hyvä kannustin ja opastaja toiselle ikäihmiselle.
  • Vapaaehtoiset kaipaavat monipuolisempia mahdollisuuksia digiopastuksen tarjoamiseen. Esimerkiksi järjestöissä opastusta voisi antaa enemmän.

Voit tutustua tarkemmin IkäDigi-ryhmätoimintamalliin Sari Materon opinnäytetyössä.

Kirjoittajat:

Kuntoutussäätiön tutkija Tuuli Vilhunen ja vapaaehtoinen digiopastaja Malminkartanosta, Omakotisäätiön KANTO-hankkeen hankekoordinaattori Birgitta Bakker ja vapaaehtoiset sekä Vartiokylän seurakunta.

Vilhunen Tuuli

Tutkija, YTM

0447813101 | tuuli.vilhunen@kuntoutussaatio.fi


Simple Share Buttons