Suomeksi
In English
På svenskaEi ne suuret tulot, vaan ne… erot kuolleisuudessa ja työkyvyttömyyseläkealkavuudessa
Viime vuosikymmenen viimeinen veropäivä ei herättänyt kovinkaan tiivistä keskustelua tuloeroista. Veropäivän jälkeen puolestaan päivänpolitiikassa riitti keskusteltavaa. Hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu, että ”hallituksen päätöksillä eriarvoisuus vähenee ja tuloerot pienenevät” sekä useita muita kirjauksia niin tulo- kuin terveyseroistakin.
Tulo- ja terveyserojen yhteys on iso terveyspoliittinen kysymys. On jokseenkin läpi poliittisen kentän jaettu käsitys, että terveyseroja tulee kaventaa. Kuitenkin jos terveyserot noudattelevat tulojakaumaa, ei kaikkien mielestä ole välttämättä kannattavaa pienentää tuloeroja, sillä ei ole varmaa, kumpi aiheuttaa kumpaa (tai aiheuttaako kumpikaan toista).
Suosituinta tuloeroja kuvaavaa mittaria, GINI-kerrointa, käytetään hieman tarkoituksen mukaan joko perustelemaan, että tuloerot ovat kasvaneet, etteivät ne ole kasvaneet – tai että ne ovat jopa jollain aikavälillä supistuneet. Samoin kuin tulonjakomittareita, myös niiden käyttötarkoituksia on erilaisia. Myös erilaiset tavat tarkastella tuloja poikkeavat sen suhteen, mistä ollaan kiinnostuneita.
Mikä sitten on terveyserojen kannalta olennaisinta? Tästäkin ollaan useampaa mieltä, mutta näkisin, että tulojakauman kannalta terveys matalimpien tulojen ryhmissä. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi tuloryhmittäisten kuolleisuuserojen kasvusta suurin osa selittyy matalimman tuloviidenneksen kuolleisuuden kehityksellä.
Kuntoutussäätiön toteuttamassa KUOMA-hankkeessa tutkittiin ammattiryhmittäisiä eroja kuolleisuudessa ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä vuosina 2001–2015. Hankkeessa käytettiin hyväksi Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoa, joka yhdistettiin tietoon henkilön ammatista. Käytettävissä olivat myös tiedot tuloista (sekä koulutuksesta, vuoden 2000 lopussa), jotka sisälsivät palkkatulot, yrittäjätulot, eläketulot sekä työttömyys- ja sosiaaliturvaetuudet.
Ammatti ei suoraan kerro tuloista, paitsi että monelle kertoo. Mutta kuinka erottaa esimerkiksi ammatin riskitekijöihin liittyvä kuolleisuus pieniin tuloihin liittyvästä kuolleisuudesta? Vakioimalla, missä tosin on omat haasteensa, sillä kaikkien ammattien edustajia ei ole kaikissa tuloryhmissä. KUOMA-hankkeessa miehet ja naiset jaettiin erikseen kolmeen tuloryhmään.
Tulojen vakiointi vaikutti naisilla ammattiryhmittäisiin kuolleisuuseroihin melko vähän. Kaikki sellaiset ammatit, jotka naisilla olivat korkean kuolleisuuden ammatteja, olivat sitä myös tulojen vakioimisen jälkeen. Suurimmassa osassa ammateista tulojen vakiointi laski hieman työkyvyttömyyseläkkeen tai oikeammin työkyvyttömyyseläkealkavuuden todennäköisyyttä. Se, ettei tulojen vakiointi ylipäänsä vaikuta eroihin naisilla niin voimakkaasti, johtuu siitä, että naisten tulojakauma on tasaisempi.
Miehillä tulojen huomioon ottamisella oli suurempi vaikutus ammattiryhmien välisiin kuolleisuuseroihin. Suurimmassa osassa ammateista tulojen vakiointi tasoitti ammattiryhmien välisiä kuolleisuuseroja. Kymmenessä ammatissa tulojen vakiointi kavensi eron keskimääräiseen kuolleisuuteen nähden, ei umpeen, mutta tilastollisesti ei-merkitseväksi. Joissain ammateissa siis tulot, vaikkakin hyvin karkeasti luokiteltuna, ovat selvemmin yhteydessä korkeaan kuolleisuuteen kuin työ itsessään. Kuviossa alla tällaisten ammattien tulovakioitua kuolleisuutta kuvaavat keltaiset pylväät.
Työkyvyttömyyseläkkeiden suhteen vakioinnin vaikutus oli samansuuntainen: 45:stä korkean työkyvyttömyyden ammatista 33:ssa eläkkeiden alkavuus oli keskimääräistä yleisempää myös tulojen vakioimisen jälkeen, naisilla vastaavien ammattien osuus oli 27/35:stä.
Ammatit, joissa tulojen vakiointi ”lisää kuolleisuutta” tai työkyvyttömyyttä, pitävät todennäköisesti sisällään muita riskitekijöitä (kuviossa esim. paperityöntekijät ja veturinkuljettajat). Puolestaan ammatit, joissa tulojen vakiointi laskee mainittuja lukemia, ovat todennäköisesti ammatteja, joissa palkalla tai tuloilla on jotain tekemistä terveyden ja viime kädessä kuolleisuuden kanssa. Tällaiset ammatit liittyvät miehillä kuolleisuudessa (ks. kuvio) esimerkiksi rakennus- ja ravintola-alaan ja työkyvyttömyyseläkkeissä myös hoiva-alaan. Naisilla selvää trendiä ei ole havaittavissa, mutta on hyvä muistaa, että miesten ”etumatka” työkyvyttömyyseläkkeissä ei ole niin suuri kuin kuolleisuudessa. Lisäksi naisilla on ammattien välillä isompia suhteellisia eroja työkyvyttömyyseläkealkavuudessa kuin miehillä.
Tästä on hankala vetää suoria johtopäätöksiä. Koska naisia verrataan analyysissä keskenään, jää naisten ja miesten palkkaero tällä kertaa vaille huomiota. Mutta jos pitäisi arvata, missä kohtaa tuloerojen kaventaminen kaventaisi myös terveyseroja, niin hyviä ehdokkaita ovat ainakin ne ammatit, joissa kuolleisuus ja työkyvyttömyys vähenevät, kun tulot mallissa vakioidaan.
Kirjoittaja
Timo Ilomäki
Tutkija, Kuntoutussäätiö
Avainsanat: työkyvyttömyyseläke, tutkimus, kuolleisuus, ammatit, tuloerot, terveyserot
Jaa sivu!
