Suoraan sisältöön

Kuntoutussäätiön tutkijoiden ja kehittäjien blogi
Vaikuttavaa kuntoutusta

Kelan harkinnanvaraisesta neuropsykologisesta kuntoutuksesta apua kehityksellisiin vaikeuksiin

Kelan harkinnanvarainen neuropsykologinen kuntoutus tukee työ- ja opiskelukykyä ja se soveltuu erityisesti nuorille, joilla on kehityksellisiä ongelmia. Näin havaittiin tuoreessa, Kelan Sosiaali- ja terveysturvan raportteja -sarjassa julkaistussa tutkimuksessa, jossa kartoitettiin kuntoutujien ja ammattilaisten (kuntoutusta suositelleet ja toteuttavat neuropsykologit tai psykologit, Kelan asiantuntijat) näkemyksiä kuntoutuksesta.

Kela tukee neuropsykologista kuntoutusta harkinnanvaraisena ja vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Harkinnanvarainen kuntoutus on 16–67-vuotiaille suunnattua työ-, opiskelu- ja toimintakykyä edistävää kuntoutusta, kun taas vaativa lääkinnällinen kuntoutus on suunnattu alle 65-vuotiaille, joilla on sairauden tai vamman vuoksi suuria vaikeuksia arjessa. Kehityksellisiin vaikeuksiin lukeutuvat esimerkiksi erilaiset oppimisvaikeudet, kuten lukivaikeus, sekä tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriö (ADHD) ja autismikirjon häiriö. Tällaiset vaikeudet hankaloittavat oppimista monin tavoin ja voivat aiheuttaa pitkäaikaista haittaa opintoihin ja työssä pärjäämiseen.

Vaikka kehitykselliset vaikeudet jatkuvatkin usein aikuisuuteen, ei aikuisille ole riittävästi tuki- ja kuntoutuspalveluja. Oppilaitoksissa opiskelevien on mahdollista saada erityisopettajan ja oppilas- ja opiskeluhuoltopalvelujen tukea, mutta monet nuoret ja aikuiset voivat jäädä ongelmiensa kanssa yksin, etenkin siirtyessään työelämään. Nuorille ja aikuisille soveltuvien tuki- ja kuntoutusmuotojen tarpeen ja vaikutusten tutkimus on tärkeää, sillä tuloksia voidaan hyödyntää tuen suunnittelussa. Kuntoutus on aina tavoitteellista toimintaa ja sen suunnittelu vaatii asiantuntijuutta.

Kuntoutuksen saatavuudessa sekä hakeutumisen käytännöissä haasteita

Tutkimuksen mukaan harkinnanvarainen neuropsykologinen kuntoutus auttaa kuntoutujaa etenkin hyväksymään oman muuttuneen tilanteensa sekä tukee opiskelu- ja kognitiivisia taitoja, arjenhallintaa ja mielialaa. Kyselyyn vastanneiden kuntoutujien ja ammattilaisten näkemykset kuntoutuksen hyödyistä olivat varsin yhtenäisiä. Lisäksi erityisesti lähipiirin tai verkostojen kanssa tehtävän yhteistyön sekä kuntoutujan motivaation katsottiin edistävän kuntoutuksen vaikutuksia arjessa. Kuntoutuksen katsottiin sopivan parhaiten myös kuntoutujalle, jonka oireet ovat lievät tai korkeintaan kohtalaiset.

Harkinnanvaraisen neuropsykologisen kuntoutuksen hyödyllisyydestä huolimatta sitä on hyödynnetty hyvin vähän. Vuonna 2016 kaikesta Kelan rahoittamasta kuntoutuksesta harkinnanvaraista saaneiden osuus oli 31 prosenttia, ja tästä vain yksi prosentti sai neuropsykologista kuntoutusta.

Tutkimuksessa havaittiinkin haasteita muun muassa kuntoutuksen saatavuudessa ja siihen hakeutumisessa. Nykyisen korvaustason kuvattiin olevan liian alhainen, minkä vuoksi omavastuuosuudet kohoavat suuriksi. Lisäksi kuntoutustarve ja nykyiset kuntoutusresurssit ovat epätasapainossa: Etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella on pulaa pätevistä neuropsykologeista, toisaalta myös pääkaupunkiseudulla harkinnanvaraisen neuropsykologisen kuntoutuksen jonot ovat pitkät.

Tutkimukseen vastanneet kuntoutujat kokivat hakeutumisen vaikeaksi ja jopa joka kolmannessa kuntoutushakemuksessa oli epäselkeyttä. Keskeisimpiä syitä hylkääviin kuntoutuspäätöksiin olivatkin Kelan asiantuntijoiden arvioissa neuropsykologisen tutkimuksen tai lausunnon puuttuminen, puutteellinen käytännön suunnitelma kuntoutuksesta (mm. kesto ja tiheys) tai se, ettei hakija kuulunut kohderyhmään.

 

Tukea oikea-aikaisemmin ja tasa-arvoisemmin

Kehityksellisiin vaikeuksiin liittyvä tuen tarve tulee todennäköisesti entisestään kasvamaan digitalisoituvassa tietoyhteiskunnassa, jossa työelämän ja opiskelun vaatimukset ovat usein suuret. Tukipalvelujen kehittämiseen sekä kohdentuvien ja vaikuttavien kuntoutusmuotojen saatavuuteen olisi tärkeää panostaa, jotta laadukasta kuntoutusta olisi tarjolla kaikille sitä tarvitseville ja ongelmien kasaantumista voitaisiin ehkäistä hyvissä ajoin.

Tutkimuksessa todettiinkin, että harkinnanvaraisen neuropsykologisen kuntoutuksen taloudellisia edellytyksiä ja resursseja tulisi parantaa, jotta kuntoutus olisi maanlaajuisesti tasa-arvoista ja oikea-aikaista. Myös kuntoutukseen ohjaavien tahojen toimintakäytäntöjä olisi selkeytettävä, jotta esimerkiksi hylkäävät päätökset vähenisivät.

 

Lue lisää tutkimuksesta:

Turunen K, Tuulio-Henriksson A, Poutiainen E. Kelan harkinnanvaraisen neuropsykologisen kuntoutuksen toteutuminen ja vaikutukset. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 17, 2019. 

 

Lähteinä kirjoituksessa käytetty myös:           

Aro, T., Eklund, K., Eloranta, A. K., Närhi, V., Korhonen, E., & Ahonen, T. (2019). Associations between childhood learning disabilities and adult-age mental health problems, lack of education, and unemployment. Journal of Learning disabilities, 52(1), 71-83.

Kelan neuropsykologinen kuntoutus (29.6.2017). Haettu osoitteesta: https://www.kela.fi/neuropsykologinen-kuntoutus.

Nukari, J. & Sarkki, L. (2017). Nuorten aikuisten lukivaikeuden neuropsykologinen yksilö- ja ryhmämuotoinen kuntoutus – tietoa kuntouttajalle. Kuntoutussäätiö, Helsinki.

Undheim A. M. Dyslexia and psychosocial factors. A follow-up study of young Norwegian adults with a history of dyslexia in childhood. Nordic Journal of Psychiatry 2003; 57(3), pp. 221-226.  

 

Kirjoittaja:

Elina Naamanka

Psykologitutkija

Oppimisen tuen keskus

Kuntoutussäätiö

 

Naamanka Elina

Psykologitutkija

044 781 3106 | etunimi.sukunimi@kuntoutussaatio.fi


Jaa sivu!

Simple Share Buttons