Suomeksi
In English
På svenskaHengityselinsairaudet Suomessa ja maailmalla
Vaikka kuolleisuus hengityselinsairauksiin on globaalisti valtava, on Suomessa onneksi kyse pienenevästä kuolinsyyryhmästä. Kuntoutussäätiön toteuttamassa hankkeessa tutkittiin palkansaajien kuolleisuutta ja työkyvyttömyyseläkealkavuutta ammateittain seuranta-aikana 2001–2015.
Hengityselinsairauksien aiheuttama taakka on maailmanlaajuisesti valtava. On arvioitu, että 65 miljoonaa ihmistä kärsii vähintään keskivaikeasta keuhkoahtaumataudista (COPD). Sairauteen kuolee vuosittain kolme miljoonaa ihmistä, ja se on kolmanneksi suurin kuolinsyy maailmassa. Astma on lasten yleisin ja lisääntyvä pitkäaikaissairaus (14 % maailman lapsista). Maailmanlaajuisesti tuberkuloosiin sairastui vuonna 2015 yli kymmenen miljoonaa ja kuoli yli miljoona ihmistä.
Hengityselinsairauksien terveystaakka näyttää kuitenkin hieman erilaiselta, jos asiaa katsoo pelkästään Suomen näkökulmasta. Hengityselinsairauskuolleisuudessa tapahtui selkeä aleneminen viimeksi 2000-luvun alussa. Koko väestön kuolleisuudesta hengityselinsairaudet kattavat nyt noin neljä prosenttia. Työikäisen väestön kuolinsyynä hengityselinsairaudet ovat koko väestöä harvinaisempia, ja niiden on arvioitu kattavan noin 2 prosenttia työikäisten kokonaiskuolleisuudesta.
Työperäisiin hengityselinsairauksiin kuuluvat ammattinuha, -kurkunpäätulehdus, -astma, työperäinen allerginen sekä ei-allerginen keuhkorakkulatulehdus. Aiemmin arvioitiin, että työperäiset syyt selittäisivät vain noin neljä prosenttia hengityselinsairauksiin liittyvästä kuolleisuudesta (huom. 4 % yllä mainitusta 4 %:n osuudesta kokonaiskuolleisuudesta), mutta myös asbestin aiheuttamien sairauksien olevan heikosti tunnettu kokonaiskuolleisuuden osa. Työtapaturmavakuutuskeskuksen mukaan esimerkiksi vuosien 2013–2015 ammattitautikuolemista miltei kaikki liittyivät pitkäaikaiseen asbestialtistukseen.
Kuntoutussäätiön toteuttamassa hankkeessa (Ammattiryhmittäiset erot kuolleisuudessa ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä 2001–2015) käytettiin hyväksi Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoa, joka yhdistettiin tietoon henkilön ammatista. Aiempiin tutkimuksiin nähden tämän tutkimuksen etuna oli se, että seurannassa tarkasteltiin henkilöitä, jotka olivat samassa ammatissa vuosina 1995 ja 2000. Kuolleisuutta seurattiin vuodesta 2001 vuoteen 2015.
Palkansaajista hengityselinten sairauksiin kuoli 5 naista ja 11 miestä 100 000 henkilövuotta kohden. Miesten kuolleisuus oli näin ollen naisiin nähden yli kaksinkertaista. Molemmilla sukupuolilla hengityselinkuolleisuuden osuus kokonaiskuolleisuudesta oli samaa, noin kahden prosentin luokkaa. Hengityselinsairauksiin kuoli seuranta-aikana 600 miestä ja 316 naista.
Miehistä hengityselinsairauksiin kuolivat keskimääräistä yleisemmin rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät, prosessi- ja kuljetustyöntekijät sekä erikoistumattomat työntekijät. Miessiivoojien kuolleisuus oli yli kuusinkertainen keskivertopalkansaaja(mieheen) verrattuna, mutta on hyvä huomata, että kyseessä on suhteessa pieni ryhmä.
Naisilla korkean hengityselinkuolleisuuden ammatteihin lukeutuivat niin ikään siivoojat, mutta korkeimman hengityselinkuolleisuuden ammatti oli tarjoilija. Naistarjoilijoiden SMR eli vakioitu kuolleisuussuhde oli sekin yli 2,6-kertainen keskivertopalkansaajaan (naiseen) nähden, mutta hengityselinkuolemia oli seuranta-ajalla alle kymmenen.
Vaikka hengityselinsairaudet eivät ole kuolinsyynä enää takavuosien tasolla, niin maailman kolmanneksi puhtaimman ilman maassa, miksei toki muutenkin, jokainen työikäisen ja varsinkin työperäinen kuolema on liikaa.
Jaa sivu!
