Suoraan sisältöön

Harrastelijoilta ammattijälkeä: Näin syntyi lyhytelokuva Pasin kuntoutuksesta

Malminkartanossa Kuntoutussäätiön tiloissa kynäiltiin, kuvattiin ja tuotettiin harrastajakokoonpanolla mykkäelokuva Chaplinin hengessä. Tarina perustuu Kuntoutussäätiön omaan kuntouttavaan työtoimintaan ja työttömän työnhakijan karikatyyriseen asemaan. Tarinassa elämässään syrjäytynyt henkilö kohtaa monia vaiheita ja saa taas otteen arjestaan.

Pasin kuntoutustarinan (Bob’s Rehabilitation story) tekemisen ytimessä olivat erityisesti Tero, Ville ja Pasi, jotka kaikki ovat mukana Kuntoutussäätiön KUTU-hankkeessa. Lyhytelokuvan onnistumiseen vaikuttivat taustarooleissaan myös kuntouttavan työtoiminnan digipajasta mukaan tulleet lavastajat, puvustajat, maskeeraajat ja kuvaustiimi.

Ansku, KUTUn hankekoordinaattori, kysyi Teron, Villen ja Pasin mietteitä videon valmistumisen jälkeen.

 

Tero, ohjaus

Mistä sait idean filmille?

”Idea filmille lähti alun perin vetämiltäni ATK-ryhmäläisiltä, jotka olivat nähneet Kuntoutussäätiöstä tehdyn esittelyvideon Digipajalla ollessaan. Innostuin ideasta, koska tiesin, että olimme käsitelleet ATK- kurssilla kaikki olennaiset asiat, joten aikaa olisi mukavalle projektille ja tiesin, että Digipajalla olisi osaavaa väkeä mukaan hankkeeseen.

Rupesin miettimään, miten asiaa voisi kehittää eteenpäin, koska en halunnut siitä tulevan pelkän esittelyvideon, jollainen oli jo tehty aiemmin. Halusin luoda ympärille tarinan, eli tehdä lyhyen filmin, joka sijoittuisi Kuntoutussäätiön tiloihin.

Alun perin kokoonnuimme ATK-luokkaan ideariiheen, jossa koottiin ATK- ja digipajaryhmäläisten kanssa ideoita yhteen joista työstettiin ensimmäinen raakaversio käsikirjoituksesta, jonka jälkeen annoin sen Villelle, (jonka tiesin osaavaksi käsikirjoittajaksi) muokattavaksi lopulliseen muotoonsa.

Halusin sen myös erottuvan massasta ja tehdä siitä katsojalle mielenkiintoisen, joten idea, että se olisi mustavalkoinen mykkäelokuva syntyi jo projektin hyvin varhaisessa vaiheessa.”

Oletko ohjannut aikaisemin, jos niin mitä?

”Olen aiemmin ohjannut myös katutaiteesta kertovan dokumentin, jossa välitekstit tulivat myös vanhan mustavalkoelokuvan tapaan, jonka totesin jo tuolloin mukavan ”uusvanhaksi” tehokeinoksi, varmaan täältä myös periytyi idea tehdä koko filmi vanhan mustavalkoelokuvan tapaan.

Filmin ohjaaminen oli mukavaa, enkä koe, että olisin ohjannut sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan enemmänkin sellaista yhdessä tekemistä ja ideoiden jakamista. Tiesin kyllä, mitä tulisi saada kuvattua, jotta siitä saataisiin hyvä pätkä. Joitain ideoita jouduttiin hieman muuttamaan ja osa poistettiin niiden toimimattomuuden takia kokonaisuuden kannalta.”

Kuinka tämän filmin ohjaaminen sujui, ohjaisitko uudestaan?

”Ehdottomasti haluaisin ohjata uudestaan, jos vaan tilaisuus tulisi ja olisi mielenkiintoinen projekti. On erittäin palkitsevaa olla mukana ryhmässä, joka tekee jotain, jonka lopputulos on sellainen, johon voi olla tyytyväinen ja toivottavasti myös muita miellyttävä. ”

Ville, käsikirjoitus

Oletko käsikirjoittanut aikaisemmin, jos niin mitä?

”Vuosien aikana olen onnistunut kirjoittamaan yhteensä 10 käsikirjoitusta. Yhdeksän näistä on kirjoitettu olemassa oleviin Yhdysvaltalaisiin televisiosarjoihin. Viimeisin käsikirjoitukseni on oma luomukseni tarinaa ja henkilöhahmoja myöten. Se on ensisijaisesti tarkoitettu animaatioelokuvaksi.”

Kuinka tämän filmin käsikirjoittaminen sujui, olisitko halunnut muuttaa käsikirjoitusta myöhemmin?

”Perusidea elokuvaan saatiin keskustelemalla kaikkien ryhmän jäsenten kanssa. Oma osuus käsikirjoituksesta oli struktuurin ja rakenteen painottamisessa, mistä johtuen elokuvan yksityiskohdat ovat pitkälti työryhmämme muiden jäsenten keksimiä.

Suurin hyöty itsestäni oli leikkausvaiheessa, jolloin kuvaamamme materiaali laitettiin yhteen ja jäsenneltiin mahdollisimman sujuvaksi. Tällöin tarinaa hienosäädettiin ja pääsin käyttämään vahvuuksiani tarinankertojana.

Itse tarinasta emme varsinaisesti muuttaneet mitään, mutta kuvasimme jälkikäteen yhden lisäkohtauksen, joka teki elokuvan lopusta selkeämmän.”

Miten käsikirjoittaminen näkyy työhakemisessasi?

”Käsikirjoittaminen on lähes ainoa asia, jossa voin parhaimmillani olla todella hyvä. Osaamistani vastaavia työpaikkoja on kuitenkin avoimessa haussa niin vähän, että on hyvin vaikeaa löytää paikkoja, joihin voisi hakea.”

Pasi, päärooli

Oletko näytellyt aikaisemmin? 

”Olen näytellyt aikaisemmin jonkun verran koulunäytelmissä kauan sitten peruskouluaikoinani, esim. joulunäytelmissä. Ja sitten näyttelin jo ennen Bobin kuntoutumiskertomusta myös Kuntoutussäätiöllä teatteriryhmässä. Teimme silloin lyhyen komediaesityksen, jossa irvailtiin Lost Oy -nimisen kuvitteellisen siivousfirman huonoille työolosuhteille ja siivoojien surkeille palkoille. Jutun esikuvana oli eräs suuri suomalainen siivousalan yritys.”

Oliko tämä rooli helppo omaksua?

”Bobin rooli oli kyllä helppo omaksua; olen joskus leikitellyt ajatuksella, että jos vaan antaisi periksi ja heittäisi ihan lössiksi – mutta en kyllä aio tehdä niin. Roolin näyttelemistä helpotti myös se, että siinä saattoi mykkäkomedioiden tyyliin liioitella oikein kunnolla.”

Miten hyödynnät tätä kokemusta työnhaussasi?

”Olen kyllä ajatellut, että voisin työnhaussa liittää filmin liitteeksi rekrytoijalle; varsinkin keittiöalan töitä hakiessani.”


Harrastuksesta vahvistusta omien taitojen löytämiseen

Omien taitojen uudelleen löytäminen tai käyttäminen saattaa olla pienestä kiinni. Kaikki tämän elokuvan tekoon osallistuneet olivat samassa paikassa samaan aikaan. Tuloksena oli toisille ensimmäinen työnäyte ja toisille vahvistus oman suunnan pitämisestä. Katso lyhytfilmi englanniksi täältä ja suomeksi täältä. Lue lisää lyhytfilmistä tästä.

Oletko siis muistanut kertoa harrastuksen kautta hankitun taidon ansioluettelossasi tai työnhaun yhteydessä? Harrastus kasvattaa taitoja siinä missä palkkasuhteessa työskentelykin. Esimerkiksi käsikirjoittaminen vaatii verbaalista osaamista ja kärsivällisyyttä, jota voi suoraan hyödyntää useammassakin ammatissa.  Ohjaaminen kertoo kokonaisuuksien hallinnasta ja tulevaisuuden uskosta, joka on pätkätöiden kannalta sinnikkyyttä. Näytteleminen vie osaajansa asiakaspalvelun ytimeen ja opettaa empatiaa. Näinhän on, että hyvä asiakastyytyväisyys saa palamaan palvelun kuin palvelun äärelle.

Kun työelämässä koittaa tauko tai välivuosi, on harrastuksen pariin hakeutuminen kannattavaa. Se osoittaa aktiivisuutta, mutta kannattelee myös yksilötasolla arkea. Jos ajaudut mukaan vastaaviin tilanteisiin, harrastamisen tai vapaaehtoistoiminnan pariin, katsele kokemusta etäältä tai pyydä jota kuta toista pohtimaan asiaa kanssasi työnhaun näkökulmastakin.

Harrastuksesta voi tehdä työnäytteen tai osan työkokemusta.

 

Lisätietoja tekijöistä saat KUTUn hankekoordinaattori Anna-Kaisa ’Ansku’ Liimataiselta. Tilaustöitäkin otetaan vastaan!

Verkkosivut: www.kutu.fi

Sosiaalisen median tunniste: #kskutu

Anna-Kaisa Liimatainen
Hankekoordinaattori, KUTU


Sisältö päivitetty 31.05.2018

Jaa sivu!


Kommentoi artikkelia

Simple Share Buttons