Vammaispalvelulain mukaiset palvelut. Kysely palvelujen käyttäjille ja kuntien edustajille

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vammaispalvelulain soveltamista vammaisten henkilöiden ja kuntien näkökulmasta. Vammaisilta henkilöiltä selvitettiin palvelujen tarvetta, kokemuksia palvelujen ja tukitoimien hakemisesta ja käyttämisestä sekä käsityksiä vammaispalvelulain soveltamisesta. Kunnista kerättiin tietoa palvelujen järjestämisestä, käyttäjien lukumääristä, hylkäyspäätöksistä, kustannuksista ja paikallisista soveltamiskäytännöistä.

Käyttäjäkyselyyn vastanneista yli kaksi kolmasosaa oli käyttänyt vammaispalvelulain mukaisia palveluja tai tukitoimia. Eniten käytettiin kuljetuspalvelua. Vastaajista 11 % koki tarvitsevansa järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia palveluja nykyistä enemmän. Eniten lisätarvetta oli saattajapalveluun. Harkinnanvaraisiin palveluihin kohdistui runsaasti tyydyttämätöntä tarvetta. Palvelusuunnitelmia oli laadittu varsin vähän suhteessa niiden tarpeeseen.

Käytetyistä palveluista koettiin olleen suurta hyötyä arjessa selviytymiseksi. Suurimpana ongelmana pidettiin tiedon puutetta: kuusi vastaajaa kymmenestä ei tiennyt tarkasti, mihin palveluun tai tukitoimeen heillä mahdollisesti olisi oikeus. Vastaajat antoivat lain soveltamiselle kouluarvosanan 6,8. Tyytyväisimpiä vammaispalvelulain soveltamiseen olivat palveluja saaneet, iäkkäät ja ne, joille oli laadittu palvelusuunnitelma.

Palvelujen saannissa havaittiin alueellisia eroja: Etelä- ja Länsi-Suomessa palveluja saaneita oli suhteellisesti enemmän kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä suurissa kunnissa enemmän kuin pienissä.

Kuntakyselyn mukaan kaikista vuonna 2001 myönnetyistä vammaispalveluja koskeneista päätöksistä 92 % koski järjestämisvelvoitteen piiriin kuuluvia palveluja ja 77 % kuljetuspalvelua. Kuljetuspalvelusta 75 % kohdistui yli 64-vuotiaisiin. Vajaassa kolmasosassa vastanneista kunnista oli oma vammaispalvelulain soveltamisohje. Kuntien edustajat arvioivat lain toimeenpanon onnistuneen vähintään kohtuullisesti.