Vajaakuntoisuus, työkyvyn rajoitteet ja selviytyminen työelämässä

Tutkimuksen deskriptiivisenä tavoitteena oli kuvailla koko väestön ja työvoimaan kuuluvan väestön terveyttä ja työkykyä sekä terveysongelmien luonnetta, yleisyyttä, syitä ja kestoa. Erityisesti tavoitteena oli selvittää, miten vajaakuntoiset selviävät työelämässä tai miten he työllistyvät ja millaista erityisapua he tarvitsevat selvitäkseen työelämässä. Analyyttisenä tavoitteena oli tarkastella terveysongelmien ja työkykyisyyden sosiaalista taustaa ja niiden yhteyttä työmarkkina-asemaan ja ammattiryhmään.

Tulosten mukaan työkyvyttömien ja pitkäaikaissairaiden joukossa esiintyi runsaasti potentiaalia työhön osallistumiseen. Toisaalta peräti yli kolmannes työttömistä tarvitsisi apua tai tukea kyetäkseen käymään työssä.

Tutkimukseen vastanneista miehistä 35 prosentilla ja naisista 37 prosentilla oli jokin pitkäaikainen sairaus, vika tai vamma. Pitkäaikaissairaus rajoitti työn tyyppiä ja työn määrää noin 20 prosentilla vastaajista. Monet pitkäaikaissairaista kokivat sairauden rajoittavan toimintakykyään tai työkykyään. Toisaalta monet vammaiset ovat työkykyisiä ellei heitä ole todettu työkyvyttömiksi, vaikka usein he tarvitsevat ainakin tilapäisesti tukea osallistuakseen työelämään.

Kuntoutusta koki tarvitsevansa noin 26 prosenttia työssäkäyvistä tutkimukseen vastanneista. Kuntoutustarve oli vähäisempää pääkaupunkiseudulla kuin muualla maassa. Työntekijät ja maatalousyrittäjät kokivat tarvitsevansa kuntoutusta enemmän kuin muut sosioekonomiset ryhmät.