Vaikeavammaiset kuntoutujat Kelan palveluissa

Tutkimuskysymykset ovat: (1) Millaiset ovat kuntoutujien elämäntilanteet ja kuntoutukseen liittyvät toiveet ja odotukset? (2) Miten kuntoutujat tai heidän vanhempansa/huoltajansa arvioivat kuntoutuksen suunnitteluprosessia ja miten he olivat siihen osallistuneet? (3) Miten he arvioivat kuntoutusprosessin kulkua ja kuntoutuksen toimeenpanoa ja miten hyödylliseksi he kokevat eri kuntoutusmuodot? (4) Millaisia vaikutuksia he kokevat kuntoutuksella olleen ja millä osa-alueilla he vaikutuksia havaitsevat? (5) Millaisia kokemuksia heillä ja palveluverkoston jäsenillä on yhteistyöstä vaikeavammaisten kuntoutuksessa?

Lomakekyselyiden vastausprosentit jäivät toivottua matalammiksi (aikuisilla 57 %, nuorilla ja lapsilla 47 %), mutta vastaavat viimeaikaisten tutkimusten tasoa. Haastatteluihin kuntoutujat ja heidän omaisensa ilmoittautuivat ja osallistuivat mielellään. Tutkimuksen tärkeä viesti oli, että vaikeavammaiset ihmiset ja heidän läheisensä kokivat Kelan lääkinnällisen kuntoutuksen itselleen sangen tärkeäksi. Se koettiin asiana, jonka puuttuessa elämänlaatu laskisi, terveydentila heikkenisi ja selviytyminen arkielämässä olisi vaikeampaa. Kyselyn strukturoituihin kysymyksiin annetut arviot ilmaisivat melkoista tyytyväisyyttä kuntoutuksen suunnitteluun ja palveluihin. Yleisellä tasolla ilmaistusta tyytyväisyydestä huolimatta avoimista vastauksista ja haastatteluista nousi esiin runsaasti ongelmakohtia ja kehittämistarpeita, joita esittivät sekä tyytyväiset että tyytymättömät vastaajat. Voimakkain kritiikki kohdistui suomalaisen palvelujärjestelmän antamaan tiedotukseen, neuvontaan ja ohjaukseen. Tutkimuksen perusteella kirjattiin joukko suosituksia, jotka koskivat sekä kuntoutuksen suunnittelua, hakuprosessia että kuntoutuksen toteutusta ja seurantaa. Tutkimuksen käytännöllisen tavoitteen mukaisesti palveluprosessin ongelmista keskusteltiin tutkimuksen eri vaiheissa Kelan edustajien muodostamassa seurantaryhmässä.