Toteutuuko liikkumisen vapaus – tutkimus vammaisten ihmisten liikkumismahdollisuuksien toteutumisesta

Invalidiliitto ry:n ja Kuntoutussäätiön yhteishankkeena toteutettavan tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietämystä vammaisten henkilöiden tosiasiallisista mahdollisuuksista käyttää yhtä perusoikeuttaan, liikkumisen vapautta. Tutkimuksen avulla kerätään lisätietoa mahdollisista alueellisista eroista joukkoliikenteen esteettömyydessä, vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalveluiden toteutumisessa sekä auton hankintatuen myöntökäytännöissä. Tutkimukseen tulee myös osio, joka on tarkoitettu Invalidiliiton työssä käyville jäsenille. Osiossa tarkastellaan heidän kokemuksiaan työelämästä, saamastaan tuesta ja myös kohtaamistaan ongelmista liittyen työn järjestelyihin ja niiden onnistumiseen ja liikkumiseen kodin ja työpaikan välillä.

Invalidiliitto ja Kuntoutussäätiö tutkivat vammaisten ihmisten joukkoliikenteen käyttöä sekä yhteiskunnan tukemien palveluiden toimivuutta kyselytutkimuksella, johon vastasi 839 henkilöä. Kyselyn perusteella voidaan todeta, että liikuntavammaisille soveltuvaa joukkoliikennettä on Suomessa vähän tai ei ollenkaan. Kaupunkimaisissa kunnissa tilanne on kuitenkin parempi kuin maaseutumaisissa, joissa joukkoliikenteen käyttömahdollisuudet ovat hyvin vähäiset.

Julkisista liikennevälineistä parhaiten liikuntavammaisille soveltuu juna, kun taas erityisesti pitkän matkan linja-autoissa kaluston esteellisyys on suuri haaste. Monet liikuntavammaiset henkilöt turvautuvat käytännössä omaan autoon tai kuljetuspalveluun, muuten liikkuminen on mahdotonta.

Selvityksestä ilmeni liikuntavammaisten polarisoituminen kahteen ryhmään: niihin jotka kokivat liikkumisen autonomian suhteellisen hyväksi ja niihin jotka kokivat liikkumisen autonomian rajoittuneeksi. Ensiksi mainittuihin kuuluivat useimmiten ne, joilla oli oma auto, ja jälkimmäiseen ne henkilöt, jotka olivat riippuvaisia vaikeavammaisten kuljetuspalveluista.

Selvityksen loppuun on koottu joukko ehdotuksia vammaisten henkilöiden liikkumisvapauden parantamiseksi. Olennaista olisi kehittää julkisen liikenteen esteettömyyttä, jotta se palvelisi paremmin kaikkia ihmisryhmiä, myös liikuntavammaisia henkilöitä. Pitkän matkan linja-autoliikenne on erityinen kehittämiskohde, mutta myös vaikeavammaisten kuljetuspalveluiden kilpailutus ja niihin liittyvät päätökset kaipaavat päivitystä.