Nuorten syrjäytymisen ehkäisytoimien vaikuttavuus

Tarkastusvaliokunnan tutkimuspyynnön pääkysymyksenä on, millä edellytyksillä syrjäytymisen ehkäisytoimien vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja kustannustehokkuutta voidaan parantaa. Nuorten syrjäytymistä aiheuttavien ongelmien monitahoisuus vaikeuttaa syrjäytymisen tehokasta ehkäisyä. Myös rahoitusta ja hallinnon alojen yhteistyötä koskevien tietojen puuttuminen vaikeuttaa taloudellisten panostusten ja vaikuttavuuden arviointia. Tarkastusvaliokunta haluaa selvittää, millä edellytyksillä syrjäytymisen ehkäisytoimien vaikuttavuutta voidaan parantaa. Päämääränä on saada nykyistä selkeämpi vastaus, mitä nuorten syrjäytymisellä ilmiönä tarkoitetaan, mikä on syrjäytyneiden määrä ja mitkä tekijät vaikuttavat syrjäytymiseen.Toisena keskeisenä lähtökohtana on syrjäytymisen ehkäisyhankkeiden ja toimenpiteiden arviointi eli miten syrjäytymisen ehkäisyhankkeita ja niiden tuloksellisuutta voidaan arvioida. Tutkimuksella halutaan myös nostaa esille syrjäytymistä ehkäisevien toimien hyviä käytäntöjä ja sekä arvioida, miten niitä voidaan hyödyntää nykyistä laajemmin. Valtion ja kuntien työnjaon ja vastuiden lisäksi valiokunta haluaa tarkastella, mikä merkitys kolmannella sektorilla ja vapaaehtoistoiminnalla on syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Tulosten mukaan nuorten syrjäytymisen kannalta kriittisimpiä elämänvaiheita ovat erilaiset nivelvaiheet. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutukseen liittyvät siirtymät. Nivelvaiheissa nuorille tarjottava tuki ja ohjaus ovat ensisijaisen tärkeitä. Pelkän toimeentulotuen tai muun taloudellisen etuuden tarjoaminen ei  toimi syrjäytymisen ehkäisyssä, vaan niiden rinnalla nuorelle pitää tarjota henkilökohtaista tukea ja ohjausta. Tuen ja ohjauksen tulisi olla lakisääteistä.