MS-tautia sairastavien kuntoutustarpeen tunnistaminen, työkyky ja työssä jaksaminen

Tutkimushankkeen tavoitteena on MS-tautia sairastavien henkilöiden kuntoutuksen oikea-aikaisuuden paikantaminen ja kuntoutuksen kehittäminen tukemaan entistä paremmin työssä jatkamiseen. Samalla tutkimus tuottaa yleisempää tietoa kuntoutuksen toteutumisesta ja merkityksestä, kuntoutettavien työntekijöiden ja työnantajien yhteistyöstä sekä kuntoutuksen sisällöllisestä kehittämisestä. Tutkittavina ovat avoimilla työmarkkinoilla työssä käyvät MS-tautia sairastavat nuoret aikuiset sekä esimiehet, joilla on tai on aikaisemmin ollut MS-tautia sairastava alainen.

Kaikki tutkimukseen osallistuneille sairastuneet halusivat pysyä työelämässä sairastumisensa jälkeen, vaikka osa sairastuneista pohti, kuinka realistinen mahdollisuus työelämän ulkopuolisuus tai työkyvyttömyyseläke heille on. Kaikki esimiehet toivoivat alaisen mahdollisimman avoimesti kertovan sairaudestaan, jotta sairauden piilottelu ei johtaisi vääriin johtopäätöksiin. Kuitenkin kaikki sairastuneet jakoivat kokemuksen siitä, että sairaudesta kertominen esimiehelle voi olla riski. Tärkeimmät sairastuneiden työssä jaksamista tukevat tekijät olivat esimiehen ihmislähtöisyys, hyvä esimiestyöskentely ja työilmapiiri. Esimiehet tarvitsivat tietoa yhteiskunnan tarjoamista tuista pitkäaikaissairaan työssä jaksamisen tukemisessa.

Työssä käyvien nuorten pitkäaikaissairaiden kuntoutuksen pääongelmia olivat palvelujärjestelmän monimutkaisuus, moniammatillisen yhteistyön vaikeus terveydenhuollossa ja suhteessa ammatillisen kuntoutuksen toimijoihin, lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten vaihtuvuudesta johtuva hoitoketjujen katkonaisuus sekä puuttuvat kuntoutussuunnitelmat. Sairastuneilta puuttui myös tietoa ammatillisesta kuntoutuksesta ja sairastuneet ja esimiehet ymmärsivät, että työhön tukeva kuntoutus tapahtuu työpaikan ulkopuolella. Tiedon saatavuus kuntoutuksesta ei ollut keskeinen ongelma, vaan sairastuneiden kyky ja mahdollisuudet käsitellä tietoa sairaudesta ja tuista, joihin he ovat oikeutetut. Sairastuneet tarvitsisivat varhaiskuntoutuksena psykologista tai psykososiaalista ammattiapua sairauden käsittelemiseen, jotta he voisivat ottaa paremmin vastaan tietoa sekä olla aktiivisia kuntoutusprosessinsa eteenpäin viejiä.