HKR-Tekniikan ikäohjelman arviointitutkimus

Arviointitutkimuksen tavoitteena oli arvioida ikäohjelman eri osakokonaisuuksien toimeenpanoa, konkreettisia tuotoksia, eri osapuolten kokemuksia toteutusprosessista sekä ohjelman vaikutuksia. Vaikutuksia arvioitiin yhtäältä hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen pysyvään käyttöön siirtymisen ja vakiintumisen näkökulmasta, toisaalta henkilöstön työkyvyssä, hyvinvoinnissa ja jaksamisessa tapahtuneiden muutosten näkökulmasta. HKR-Tekniikan yli 55-vuotiaista työntekijöistä noin 40 % oli osa-aikaeläkkeellä, mihin liittyi työjärjestelyjen kannalta ongelmallisia tekijöitä. Erillisenä, ikäohjelman tavoitteisiin liittyvänä kysymyksenä arvioitiin osa-aikaeläkkeiden asemaa ja merkitystä HKR-Tekniikassa johdon, lähiesimiesten ja työntekijöiden näkökulmasta. Ikäohjelman sovellettavuutta ja siirrettävyyttä arvioitiin myös suhteessa Helsingin kaupungin yleiseen henkilöstöpolitiikkaan ja työterveyshuoltoon. Tuloksia voidaan hyödyntää myös muissa organisaatioissa, joissa kohdataan vastaavia työntekijöiden ikääntymisen mukanaan tuomia haasteita.

Teemahaastattelujen perusteella ikäohjelman toteutus onnistui suhteellisen hyvin alun vaikeuksien jälkeen. Toisaalta ohjelma jäi sekä esimiehille että työntekijöille hieman liian abstraktiksi, mikä selvästi vaikeutti ohjelman toteutusta ja vaikutti myös osaltaan ohjelman tuloksellisuuteen. Avainasemassa ohjelman toteutuksen onnistuneisuudessa olivat ylimmän johdon vahva sitoutuneisuus ja kannustus, lähiesimiesten sitoutuneisuus, työterveyshuollon toimivuus sekä ikäohjelman työkalut, jotka mahdollistivat ohjelman käytännön toteutuksen.

Ohjelmalla oli monia myönteisiä vaikutuksia. Haastatteluiden perusteella voitiin todeta muun muassa työntekijöiden jaksamisen ja hyvinvoinnin parantuneen, tietoisuuden ja kiinnostuksen liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja kohtaan lisääntyneen, ja heidän jaksavan työskennellä todennäköisemmin viralliseen eläkeikään saakka. Esimiesten havaittiin arvostavan ikääntyneitä työntekijöitä enemmän, tuntevan paremmin alaisensa sekä heidän tarpeensa, ikäjohtamisen valmiuksien kasvaneen ja henkilöstöjohtamisen korostuneen. Työyhteisölliset vaikutukset näkyivät avoimempana viestintänä, työnjohdon ja työntekijöiden välisen ymmärryksen ja luottamuksen kasvamisena, yhteenkuuluvuuden tunteen lisääntymisenä, ikääntyneiden arvostuksen ja kunnioituksen lisääntymisenä, ikäryhmien välisen kanssakäymisen parantumisena ja kokemuksellisen tietotaidon parempana välittymisenä. Tilastotietojen valossa osa-aikaeläkkeelle siirtyi ikäohjelman aikana vähemmän työntekijöitä, keskimääräinen eläke-ikä nousi, sairauspoissaolot ja tuotantopäivien menetykset vähenivät vuonna 2006 ja työkykyindeksi pysyi samalla tasolla.