Nuorten navigaatio koulutuksesta työelämään

Perusasteen jälkeiseen koulutukseen osallistuminen ja ammattiin valmistuminen vaikuttavat keskeisesti nuorten mahdollisuuksiin asettaa ja saavuttaa tavoitteita myöhemmässä elämässä. Valtaosa suomalaisista nuorista aikuisista siirtyy varsin nopeasti ja onnistuneesti työelämään – kaikesta nuorten syrjäytymiskeskustelusta huolimatta. Samalla on kuitenkin todettava, että tarkasteltaessa nuorten kohtaamia siirtymiä ja kehityskulkuja pidemmällä aikavälillä selviää, että tyypillinen aikuistumiskehitys ei ole suoraviivainen kehitysprosessi. Yksilötasolla kehityskulut vaihtelevat huomattavasti toisistaan. Osa nuoruuden ja aikuisuuden välillä tapahtuvia siirtymiä tutkivista tutkijoista käyttävätkin termiä navigaatio kuvaamaan prosessia nuoruudesta aikuisuuteen.

Työn ja koulutuksen ulkopuolisuus nostaa syrjäytymisriskiä. Aiheesta on laaja konsensus niin tutkija- kuin asiantuntijapiireissä. Työn ja koulutuksen ulkopuolisuuden tarkastelun yhteydessä on kuitenkin tärkeää ymmärtää ilmiön luonne. Minä tahansa hetkenä yli kymmenys nuorista on työn ja koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi työn ja koulutuksen ulkopuolella oleminen on vielä yleisempää keskiasteen koulutuksen jälkeisessä siirtymävaiheessa. 19. ja 21. ikävuoden välissä. Työn ja koulutuksen ulkopuolisuus muodostuu ongelmaksi pitkittyessään, sillä ”ulkopuolisuuden” kesto ja toistuvuus vaikuttavat ratkaisevasti sekä myöhempään työmarkkinoille kiinnittymisen todennäköisyyteen että yksilöiden psykososiaaliseen toimintakykyyn.

Tutkimuksemme mukaan noin kymmenen prosenttia nuorista oli enemmän kuin neljänä vuotena työn ja koulutuksen ulkopuolella 26 vuoden ikään mennessä. Tässä kohtaa nousee kysymys siitä, kuinka hyvin palvelujärjestelmämme onnistuu tukemaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria?

Kuinka eri osajärjestelmät tulisi yhteensovittaa nuorten aikuistumisprosessia ja osallisuutta tukevaksi rakenteeksi?

Suomalaista palvelujärjestelmää kuvataan usein pirstoutuneeksi. Eniten vaikeuksia on niillä nuorilla, joilla ammatillisen kouluttautumisen ja työuran alkuun pääsemisen näkökulmasta useampia samanaikaisia tai laaja-alaisia ongelmia. Yksin koulutukseen panostaminen ei riitä, sillä vaikka matala koulutus on suoraan yhteydessä myöhempään työn ja koulutuksen ulkopuolisuuteen, vähäisen koulutuksen vaikutus ei ollut riippumaton muista syrjäytymisen riskitekijöistä. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmat, huono-osaisuuden ylisukupolvisuus, työn ja koulutuksen ulkopuolisuuden pitkittyminen, ja työkyvyttömyys ovat matalan koulutustason ja työllistymisen yhteydessä ilmeneviä tekijöitä. Tällöin kohdataan kysymys palvelujärjestelmän eri osien yhteensovittamisesta. Kuinka eri osajärjestelmät tulisi yhteensovittaa nuorten aikuistumisprosessia ja osallisuutta tukevaksi rakenteeksi?

Työmarkkinoiden, koulutusjärjestelmän sekä työ- ja elinkeinopalveluiden toiminta, sairausperusteisten etuuksien toimintamekanismit, sosiaalihuolto, lastensuojelu sekä kuntoutus ovat järjestelmiä, jotka mahdollistavat nuorten pääsyä elämässä eteenpäin. Olemme tässä tutkimuksessa pyrkineet tuottamaan käytäntölähtöistä tutkimukseen perustuvaa tietoa päätöksen teon tueksi, jotta yhä harvempi nuori syrjäytyisi jatkossa.