Suoraan sisältöön

Kuntoutussäätiön tutkijoiden ja kehittäjien blogi
Vaikuttavaa kuntoutusta

Aluetyötä etänä – Miten naapurustojen osallisuutta voi edistää poikkeustilassa ja sen jälkeen?

Teemme Kuntoutussäätiöllä aluetyötä Helsingin kaupunginosassa Kaarelassa. Haluamme lisätä alueen asukkaiden hyvinvointia, vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa asukkaiden mahdollisuuksia olla aktiivisia toimijoita asuinalueillaan. Toimimme matalalla kynnyksellä kuunnellen aidosti sitä, mitä asukkaat ja heikoimmassa asemassa olevat ryhmät toivovat.

Toiminta on nojannut vuorovaikutustilanteiden syntymiseen paikoissa, joissa ihmiset liikkuvat. Asukasosallisuutta ja hyvinvointia lisäämään perustimme noin vuoden ajan Malminkartanossa toiminnassa olleen monikäyttötila Duunihuoneen, jota voivat käyttää asukkaat opiskelu-, työ- ja harrastustoimintaan. Järjestämme tilassa myös osallisuutta tukevaa ryhmä- ja vertaistoimintaa.

Nainen tietokoneella Duunihuoneella

Kokemuksia aluetyön etäkokeiluista Kaarelassa poikkeusaikana

Duunihuoneen toiminta keskeytettiin samoin kuin vastaavien yhteisöjen maaliskuussa 2020. Tällöin aloimme pohtimaan, voitaisiinko naapurustosta siirtyä verkkoon muillekin alustoille kuin Facebookin asukasryhmiin, jossa ihmisillä – eri taustoista, sukupolvista ja etnisistä ryhmistä tulevilla – olisi mahdollisuus tilasta riippumattomaan kohtaamiseen? Mitä olisi verkossa oleva esteetön ja matalan kynnyksen toiminta? Miten toimintaa mallinnetaan uudella tavalla?

Etäyhteyksien haasteena näimme saavutettavuuden. Sen vuoksi aloimme työstämään selko-ohjeita kohderyhmien tarpeisiin. Jaoimme tietoa selkokielellä myös koronaepidemian aikana saatavasta tuesta ja avusta. Näin syntyi #naapuritukee -uutiskirje, jossa kerromme epidemia-aikana saatavilla olevasta tuesta teemoittain ja ajankohtaisesti. Jatkoimme myös jo aloitettua ryhmätoimintaa, josta kerätyn palautteen mukaan mieliala oli kohdentunut melko samoin kuin läsnätoiminnassa. Puolet osallistuneista on kokenut, että etänä järjestetty paja ei ole yhtä hyvä kuin läsnätyö ja toisaalta yhtä hyvänä toimintaa on pitänyt lähes puolet.

Avasimme Duunihuoneelle Youtube-kanavan, jossa voimme esittää live-streamina mm. liikuntaa etäyhteyksillä. Kannustamme liikkumaan myös fyysisissä naapurustoissa valokuvakilpailun avulla. Kuvia jaetaan sosiaalisessa mediassa, joten nekin asukkaat, jotka eivät pääse ulos, voivat nauttia lähiluonnostaan.

Uudenlaisen toiminnan käynnistäminen on ollut haastavaa: ensimmäisillä kerroilla osallistujia ei saavutettu, mutta useamman yrityksen jälkeen toiminta pyörii nyt hyvin. Olemme myös kokeilleet, mikä kohderyhmiä voisi kiinnostaa. Duunihuoneen Facebook-sivun seuraajamäärä on kasvanut epidemian aikana, josta voi päätellä, että olemme tavoittaneet uusia kohderyhmiä.

Naapuritukee nainen ikkunassa naapuri auttaa ostoksissa

Joudumme edelleen samaan aikaan itse opettelemaan etäteknologiaa, kun opetamme sitä muille, mutta olemme huomanneet, että yhdessäkin voidaan oppia toinen toisiamme opastaen. Meistä on hauskaa kokeilla erilaisia digitaalisia foorumeita. Tutkimme samalla niiden toimivuutta osallistujien näkökulmasta ja tarkastelemme samalla myös omaa osaamistamme. Osaamistamme olemme kehittäneet etsimällä uusia verkostoja ja mentorointia.  Pohdimme, mitä kaikkea muuta voimme keksiä ja millä keinoin lisäisimme saavutettavuutta. Kokeilemme siis jatkuvasti uutta toimintaa ja mallinnamme jatkossa onnistuneita kokeiluja.

Näkemykseni mukaan kokemukset etänä tapahtuvasta vertaistoiminnasta ovat hyvin yksilöllisiä. Kasvokkaista vuorovaikutusta tarvitaan edelleen, kaikille etäryhmät eivät toimi yhtä hyvin. Tilanne on myös paljastanut digitaalisen eriarvoisuuden. Liian moni jää nyt tapahtuvan digiloikan ulkopuolelle. Etäryhmät eivät myöskään korvaa sitä fyysistä Duunihuonetta, joka oli asukkaille tärkeä hiljaisen työn ja kohtaamisen tila. Tavoite on, että epidemian jälkeen virtuaalinen ja fyysinen todellisuus voisivat toimia lomittuen, saavuttaen mahdollisimman monta uutta ja vanhaa asukasta ja eri kohderyhmiä.

Ideoita osallisuuden tukemiseen poikkeustilan aikana ja sen jälkeen

Naapurustot eivät lakanneet olemasta fyysisiä paikkoja koronaepidemian alettua, vaikka me työntekijät vetäydyimme etätöihin. Naapurit kohtaavat edelleen ruokakaupoissa, lenkkipoluilla ja kotipihoilla. Yhteishenki vaikuttaa jopa vahvistuneen. Sosiaalisen median kaupunginosaryhmiä asukkaat päivittävät entistä aktiivisemmin. Yhä useampi asukas on aktiivinen toimija naapurustossaan, ilman kolmannen sektorin tai muiden alueellisten toimijoiden osallistumistakin. Auttamishalua on ja vapaaehtoisia on jopa enemmän tarjolla kuin apua tarvitsevia. Miten tätä yhteishenkeä saataisiin ylläpidettyä poikkeustilan jälkeenkin? Mitä hyväksi havaittuja toimintamalleja kolmas sektori voisi toteuttaa myös jatkossa? Tähän lopuksi esitän muutaman ehdotuksen, miten kolmas sektori voi olla mukana edistämässä naapuruston osallisuutta koronaepidemian aikana ja sen jälkeen.

1. Ota selvää, mitä yhteisössä kaivataan nyt ja jatkossa

Ota yhteyttä alueen toimijoihin mm. yhdyskuntatyöntekijöihin, seurakuntaan, palvelutaloihin, kouluihin, järjestöihin, asukastaloihin… Keitä ovat avainhenkilöt, jotka tietävät, mitä kaupunginosassa tapahtuu ja mitä kohderyhmille kuuluu? Miten eri kohderyhmien tarpeisiin voitaisiin vastata? Soittamalla saat hyvin keskusteltua mahdollisista ideoistasi. On tärkeää kuulla kohderyhmien tarpeita ja miettiä viestintäänsä herkässä tilanteessa. Uutta voi myös kokeilla rohkeasti ja katsoa saavutetaanko kohderyhmiä.

2. Mitä osaamista ja verkostoja tiimillänne on, jota ei ole ehkä hyödynnetty aikaisemmin?

Tiimillä voi olla vapaa-ajalla karttuneita taitoja, joita tarvitaankin nyt uudessa tilanteessa eri tavoin kuin ennen. Myöskin vanhoja tuttavuuksia voi miettiä uusin silmin: haluaisiko joku tulla vetämään etänä järjestettävää vertaistoimintaa vaikka toiselta puolelta Suomea? Osaako teistä joku ottaa haltuun kohderyhmien käyttämiä etäsovelluksia?

3. Osallistu kansalaisyhteiskunnan digiloikkaan

Kohderyhmien tavoittaminen ja toiminnan siirtäminen etäyhteyksien päähän vaatii luovaa ajattelua, verkostoitumista ja rohkeaa kokeilemista. Vertaistoiminta etäyhteyksillä voi onnistua melko vaivattomasti, mikäli olemassa on jo valmiit ryhmät, kontaktit asiakkaisiin, etätyökalut sekä aikaa kouluttaa henkilökuntaa ja opastaa asiakkaita. Matalan kynnyksen toiminnassa kuitenkin esimerkiksi pelkästään kohderyhmien tavoittaminen etäyhteyksien päähän voi olla jo melkoinen haaste. Kansalaisyhteiskunta ottaa parhaillaan harppauksia etäyhteyksissä sekä organisoituu poikkeustilan haasteisiin vastatakseen. Esimerkiksi Facebookissa Kanssalan Yhdessä elämisen tapoja epidemian aikana -Facebook ryhmä tai Propellipäiden Uteliaiden kehittäjien vertaisverkosto järjestävät jatkuvasti kaikille avoimia webinaareja näihin aiheisiin liittyen.

Naapuritukee nainen tabletin kanssa

4. Esteettömyys ja saavutettavuus etäympäristöissä myös epidemia-ajan jälkeen

Kaikilla ei ole etäyhteyksiin tarvittavia laitteita tai edes alustavia it-taitoja. Digitaalinen eriarvoisuus koskettaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevia ja iäkkäitä – eli monia kohderyhmiä koronaepidemian aikana. Poikkeustilan aikana tehtävät digitaaliset harppaukset on syytä tehdä pitkällä tähtäimellä niin, että digitaalinen epätasa-arvo vähenee nyt ja jatkossa. Tulevaisuudessa etäyhteydet voivat edelleen toimia fyysisten kohtaamisten rinnalla varsinkin, jos niistä tehdään saavutettavia. Se, että elämme monella tapaa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa auttaa meitä pääsemään yhteiskunnan poikkeustilanteiden yli nopeammin.

Kuntoutussäätiö järjestää kesäkuussa 4.6.20 klo 13-15 eKuntoutusakatemia-tilaisuuden, jonka teemana on sosiaalisesti kestävät kaupungit ja naapurustotyö. Lisätietoja tapahtumasta ja ilmoittautumisen löydät täältä.

Kirjoittaja:

Tuuli Vilhunen

aluetyönkoordinaattori, tutkija

Kuntoutussäätiö

 

kuvitus: Emmi Nääppä


Simple Share Buttons