Suoraan sisältöön

Kuntoutussäätiön tutkijoiden ja kehittäjien blogi
Vaikuttavaa kuntoutusta

Tarkoituksenmukaiset kotouttamistoimet vahvistavat yhteiskuntaa ja parantavat väestösuhteita

Kotouttamiskoulutukset nousivat uutisiin pari viikkoa sitten Ylen MOT -ohjelman tuotua esille, että koulutuksissa on ilmennyt vakavia puutteita. Kotouttamiskoulutuksista vastaavat toimijat järjestävät koulutuksia varsin heterogeenisesti eikä koulutusten laatu ole aina vastannut tilaajan tai kotoutuvien maahanmuuttajien odotuksia. Ohjelmassa esille tuotuja ongelmia havaittiin myös eduskunnan tarkastusvaliokunnan Kuntoutussäätiöltä tilaamassa tutkimuksessa, jossa selvitettiin monimenetelmäisesti kotoutumistoimenpiteiden toimivuutta.

Kotoutumista ja sitä tukevia toimintoja suunniteltaessa tulisi olla selvä näkemys siitä, mitä kotoutumisella haetaan. Maahanmuuttajien ollessa hyvin heterogeeninen ryhmä tulee esimerkiksi miettiä, voiko kotoutumisen tavoite olla kaikille sama.

Varmaa on, että jokaisen maahan muuttaneen kohdalla kielitaito on keskeinen osa kotoutumista. Kielitaito helpottaa työllistymistä, auttaa lasten kasvatuksessa ja koulunkäynnin tukemisessa sekä mahdollistaa monipuolisen verkostoitumisen kantaväestön kanssa. Tutkimuksessamme kuitenkin havaitsimme, että kielen oppimismahdollisuuksia on liian vähän tarpeeseen nähden. Paikkakunnasta riippuen kielikursseille voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja. Lisäksi kielenopetuksen laatu on herättänyt huolta jo ennen MOT:n tekemää ohjelmaa. Tämä huoli on huomioitu vastikään valmistuneessa eduskunnan tarkastusvaliokunnan selvityksessä, johon myös Kuntoutussäätiön tekemä tutkimus liittyi. Joidenkin kouluttajien kielikursseilta on päässyt läpi riippumatta siitä, kuinka hyvin kieltä on oppinut. Tämä ei luonnollisesti palvele koulutuksen tarkoitusta yhteiskunnan, saati kieltä opiskelevan maahanmuuttajan kannalta. Saavutettuaan tietyn kielitason kotoutujalla ei ole enää pääsyä ilmaisiin kielikursseihin. Kielen taitotason testaamisen tulee tapahtua kouluttajasta riippumattoman tahon toimesta, jotta varmistetaan opiskelijoiden todella oppineen kieltä.

Kielitaidon ylläpitoon tulisi myös olla mahdollisuuksia nykyistä enemmän. Monet maahanmuuttajat ovat valitelleet sitä, että opitut asiat unohtuvat, mikäli kieltä ei käytä jatkuvasti. Maahan muuttaneilla ei ole välttämättä yhtään suomalaista ystävää, jonka kanssa voisi keskustella ja siten ylläpitää kielitaitoa. Niinpä esimerkiksi pitkiksi venyneet tauot kielikurssien moduulien välillä johtavat herkästi kielitaidon rapistumiseen. Sama koskee heitä, jotka ovat olleet töissä, mutta ovat myöhemmin jääneet työttömiksi ja vaille mahdollisuuksia käyttää kieltä.

Itsenäinen opiskelu esimerkiksi digitaalisissa ympäristöissä voi toimia yhtenä ratkaisuna, kuten tarkastusvaliokunta mietinnössään tuo esille, mutta jäljelle jää suuri joukko ihmisiä, jotka eivät kykene opiskelemaan kieltä itsenäisesti. Kotouttamiskoulutuksiin liittyvissä kielikoulutuksissa tulisi kuitenkin tuoda vahvasti esille erilaisten itsenäisen kielenopiskelun keinoja ja kertoa olemassa olevista erilaisista mahdollisuuksista, joilla kielitaitoa voi ylläpitää ja parantaa. Näitä ovat esimerkiksi netissä olevat ilmaiset tai maksulliset kielikurssit ja erilaiset kielikahvilat. Työharjoittelut ja vapaaehtoistyö toimivat myös hyvinä kielenoppimisympäristöinä. Ylipäätään maahantulon alkuvaiheessa tulisi painottaa omatoimisuuden merkitystä yhteiskunnassa mukana pysymisen ja pärjäämisen kannalta. Julkisen sektorin olisi kuitenkin syytä panostaa nykyistä enemmän avointen matalankynnyksen kielen opiskelumahdollisuuksien lisäämisen. Kirjastojen ja järjestöjen kielikahvilatoiminta on riittämätöntä ja niiden tarjonta vaihtelee paikkakunnittain.

Tarkastusvaliokunta mainitsee raportissaan, että yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tulisi kehittää. Tämä on erittäin kannatettavaa muun muassa sen takia, että järjestöillä on hyvät valmiudet järjestää kotoutumista tukevaa toimintaa tarvelähtöisesti. Olisi kuitenkin kirjattava konkreettiset pelisäännöt ja varmistettava, etteivät julkisen sektorin tehtävät lankea vapaaehtoisten järjestöaktiivien harteille. Tällainen huoli nousi esille, kun kotouttamistutkimusta tehdessämme haastattelimme maahanmuuttojärjestöjen työntekijöitä.

Suomen kielen lautakunta, MOT ja tarkastusvaliokunnan mietintö esittävät kotouttamiskoulutusten kilpailutusten olevan osa koulutusten laatuun liittyvää ongelmaa. Tarkastusvaliokunta katsoo, että kotouttaminen on muotoutunut tärkeäksi julkiseksi tehtäväksi ja se tulisi järjestää osana yhteiskunnan vakiintunutta toimintaa. Hyvät kouluttajat kaikkoavat epävarmoilta työmarkkinoilta ja osaajien myötä katoaa osaaminen. Epäsuhtaa kilpailuun aiheuttaa myös erilaisten työsopimusten noudattaminen riippuen siitä, kuka koulutusta tarjoaa. MOT:n mukaan oppilaitokset noudattavat alan työsopimusta, muut toimijat eivät. Tämän takia oppilaitosten kulut ovat korkeammat eivätkä ne voita kilpailutuksia, vaikka laatu olisi parempi. Nykyisellään kotouttamiskoulutusta toteutetaan hyvin heterogeenisesti toimijasta riippuen, jolloin alueelliset erot kotoutumiskoulutusten välillä voivat olla suuria.

Lakiin kirjattu kotoutumisaika nostettiin esille yhtenä ongelmakohtana valiokunnan mietinnössä. Nykyisin kotoutumisaika on kolme vuotta ja sitä voidaan pidentää viiteen vuoteen. Tarkastusvaliokunta esittää tuon ajan lyhentämistä yhteen vuoteen. On hyvä ajatus nopeuttaa kotoutumisaikaa, mutta kotoutumisajan lyhentäminen kuulostaa kovin riskialttiilta tavalta ratkaista asia.

Nykyisin kotoutumisaika lähtee käyntiin siitä hetkestä, kun ihminen kirjautuu ensimmäiseen asuinkuntaansa. On kuitenkin paljon ihmisiä, joilta kotoutumisaika on umpeutunut, vaikkei olisi mihinkään kotoutumistoimenpiteeseen osallistunut. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsiaan useaksi vuodeksi maahantulon jälkeen. Siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet ja kotoutuja olisi valmis menemään töihin, selviääkin, ettei esimerkiksi kielitaito vastaa työelämän vaatimuksia. Tässä vaiheessa ihminen huomaa, että kotoutumisaika on umpeutunut eikä hänellä ole oikeutta osallistua maksuttomille kielikursseille.

Toisen ryhmän muodostavat Suomeen muualta maailmasta töihin tulleet, jotka eivät usein osallistu heti maahan tultuaan kotouttamistoimenpiteisiin. Henkilö on voinut tehdä töitä useita vuosia työpaikassa, missä kielitaidolla ei ole ollut merkitystä. Työttömäksi jäädessään ihminen selvästi hyötyisi kotouttamiskoulutuksesta, muttei ole siihen enää oikeutettu ja jää vaille tarvitsemaansa tukea.

Mikäli lakisääteistä kotoutumisaikaa lyhennetään, on suuri riski, että tällaisten väliinputoajien määrä kasvaa. Ylipäätään kotoutumisajan lyhentäminen vuoteen vaatii paljon lisää resursseja. Tulisikin miettiä miten kotoutumisaikaa saataisiin lyhennettyä ilman, että nykyistä isompi osa maahan muuttaneista tippuu kokonaan kotoutumista tukevien toimien piiristä.

Yksi vaihtoehto voisi olla se, että kotoutuminen nähtäisiin hieman samoin tavoin kuin muu opiskelu. Olisi tietty määrä opintopisteitä, jotka tulisi suorittaa tietyssä ajassa, mutta määrätyistä syistä prosessin voisi keskeyttää menettämättä oikeutta kotoutumiseen. Esimerkiksi lapsen saaminen, varsinaisen opiskelun aloittaminen tai työelämään siirtyminen voisi laittaa kotoutumisen määräajaksi jäihin. Mikäli tilanne muuttuisi työttömyyden tai vanhempainvapaan päättymisen takia, voisi palata takaisin kotouttamistoimien piiriin.

Kotoutumiseen liittyvät asiat ovat olleet paljon esillä negatiivisessa valossa viime kuukausina mikä viestii siitä, että kotouttamiseen liittyviä asioita tulee kehittää. Ratkaisujen tulee kuitenkin olla sellaisia, jotka todella edistävät muualta Suomeen muuttaneiden tilannetta ja aidosti liittävät maahan muuttaneet yhteiskunnan tasavertaisiksi jäseniksi. Tähän päästään vain, jos on selvä käsitys siitä, mitä tavoitellaan. Selkeältä pohjalta voidaan kehittää mittaristoja, joilla tavoitteen toteutumista voidaan oikeasti mitata. Katsomalla pelkästään numeroita päädytään helposti ratkaisuihin, joissa kotoutuminen nähdään kapeasti esimerkiksi työllistymiskysymyksenä, vaikka asia on selvästi paljon monimutkaisempi ja vaatii kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

Lisätietoja:

Ala-Kauhaluoma M, Pitkänen S, Ohtonen J, Ramadan F, Hautamäki L, Vuorento M & Rinne H (2018) Monimenetelmäinen tutkimus kotouttamistoimenpiteiden toimivuudesta. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2018.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö – Kotouttamisen toimivuus. TrVM 6/2018 vp – O 10/2017 vp.

Kirjoittaja:

Ramadan Farid

Tutkija

044 781 3169 | etunimi.sukunimi@kuntoutussaatio.fi


Julkaistu: 15.02.2019
Avainsanat: ,

Jaa sivu!

Simple Share Buttons