Suoraan sisältöön

Kuntoutussäätiön tutkijoiden ja kehittäjien blogi
Vaikuttavaa kuntoutusta

”Todella upeeta! Vau, miten sä uskallat! ” – Kokemusasiantuntijat kokevat ajoittain ylistämisellä alistamista

Kuva: Pixabay

Haastatellessani kokemusasiantuntijoita päihde- ja mielenterveysjärjestöissä MIPA-hankkeen puitteissa havahduin ilmiöön, jonka haastateltavat nostivat yllättäen esiin. Kyseessä on kokemusasiantuntijoiden glorifiointi tai ”ylistämällä alistaminen”, jonka kanssa kannattaa olla tarkkana, ettemme tarpeettomasti aiheuta pahaa mieltä ylenpalttisilla kehuillamme. Itsekin olen siihen epäilemättä sortunut. Varmaankin kehujalla on varsin hyvä tarkoitus, mutta niin on hyvä tarkoitus monella muullakin pahalla teolla. Eli tältä se voi kuulostaa kokemusasiantuntijasta:

 ”Välillä must tuntuu että se kehujen ja tsemppaamisen määrä on niinku kiusallista, koska ammattilaiset ei anna sitä toisilleen sellasta positiivista palautetta niin paljon kuin esimerkiks mulle… että tavallaan mä toivoisin sellasta neutraalimpaa, neutraalimpaa otetta siihen.”

”Sut niinku sillä kehulla tai tämmösellä painetaan sit takas kuitenkin sinne säälittäväks raukaks.. herranen aika, miten sä osasit tollasii kertoo itsestäs, hienoo!.. ett semmonen säälin vyöry tulee päälle.”

 ”Sillon mä en oo tasa-arvonen muitten kanssa, jos mua hirveesti tsempataan ja tuetaan ja ..vitsi oli hieno ajatus!”

”Jos ruvetaan kehumaan, ett vau sä oot selvinny, sä oot hyvä ja hienoo ku sä teet tällasta työtä, must se on päivänselvää ett mä teen tällast työtä, mä en muuta osaa ja se on mun sydämen asia.”

Totta kai toisenlaisiakin ääniä haastatteluissa kuului. Voi myös ajatella, että työntekijät aidosti arvostavat kokemusasiantuntijoiden taitoja ja rohkeutta, varsinkaan jos eivät itse uskaltautuisi samaan avoimuuteen tai keksisi yhtä hyviä ideoita. Kuulin lukuisia kertomuksia siitä, kuinka toisilta saadut positiiviset palautteet todella lämmittivät kokemusasiantuntijoiden mieltä. Ihmiset ovat erilaisia ja tekevät erilaisia tulkintoja mistä tahansa asiasta.

Myönteistä palautetta ja vahvistusta omalle ideoilleen kaikki varmaan toivovat, mutta miten se tehdään, onkin herkkä ja hienovarainen juttu. Pienet nyanssit voivat saada suuren merkityksen. Joidenkin voi myös olla vaikea ottaa positiivista palautetta vastaan, kuten masennuksen vallassa saattaa tulkita asioita itsensä kannalta kohtuuttoman negatiivisesti. Vaihtoehtoisia tulkintoja siis on. Jos teet yhteistyötä kokemusasiantuntijoiden kanssa, on kuitenkin hyvä kysyä itseltään, paijaatko ja kehutko liikaa, kohteletko toista tasa-arvoisesti tai samoin kuten muitakin työtovereita. Kuinka paljon pelkäät, että jokin asia triggeröi tai kuormittaa häntä? Kunnioitatko toisen kapasiteettia vai aliarvioitko hänen selviytymiskyvykkyyttään?

Työyhteisön vuorovaikutussuhteisiin voisi soveltaa periaatetta ”ei holhota muttei hylätä”. Holhoavasta asenteesta ei kukaan tykkää, sekin tuli ilmi kokemusasiantuntijoiden haastattelussa. Olisi hyvä viljellä luottamusta kollegoihin, suoda vapautta ja vastuuta ja antaa toisille tasa-arvoisella tavalla tahdikasta palautetta. Välittäminen tarkoittaa joskus myös asioihin puuttumista, ei kehuilla mitätöintiä tai väistelyä uskalluksen puutteessa.  Kehut saattavat sitä paitsi vesittyä, jos kokemusasiantuntijan ideat eivät vaikuta mihinkään.

”Joo joo, tää on hyvä juttu – ei riitä, pitäis oikeesti tehdä jotain…ett ei se auta vaik kuin kehutaan jos ei sit mitään tapahdu.”


MIPA-hankkeessa Kuntoutussäätiön osalta tutkitaan vertaisuutta ja kokemusasiantuntijuutta toipumisen ja kuntoutumisen tukena.

Lisätietoja hankkeesta: tutkija Timo Ilomäki, puh.044 781 3118, timo.ilomaki@kuntoutussaatio.fi  


Teksti

Mäenpää Elina

Tutkija

0447813182 | etunimi.sukunimi@kuntoutussaatio.fi


Julkaistu: 10.07.2018

Jaa sivu!


Kommentoi artikkelia

Simple Share Buttons