Suomeksi
In English
På svenskaKuulumisia Itsetunto-kurssilta
Tapasimme Itsetunto-minikurssilaisten kanssa Kuntoutussäätiön takkahuoneessa torstaina 24.8. Aamupäiväiseen puolitoistatuntiseemme mahtui paljon hienoa keskustelua, pohdintaa ja freesiä kyseenalaistamista, samoin kuin oivalluksia, naurua ja liikuttumistakin.
Esittelyjen jälkeen aloitimme puhumalla omien ajatusten lempeästä tarkastelusta. Kuvaan prosessia sanoilla ”sen huomaaminen, milloin tulee ottaneensa jonkin oman ajatuksensa tosissaan”. Pidämme jotakin ajatusta totena, vaikka kyseessä on ainoastaan mielipide tai vaikutelma. Pidämme siitä kiinni kynsin ja hampain, vaikka se saattaa vaikuttaa elämämme suuntaan ja päätöksiimme omien tavoitteiden ja oman tahtotilan vastaisesti.
Ehdotin, että huonossa itsetunnossa(kin) on kyse juuri tästä: jossain vaiheessa on viattomasti tullut päätelleeksi tai päättäneeksi, että itsetunto on pohjamudissa – ehkä vain jonkin yksittäisen tapahtuman seurauksena, jonka on tullut tulkinneeksi epäonnistumiseksi. Ehdotin myös, että itse asiassa ei ole olemassakaan hyvää itsetuntoa tai huonoa itsetuntoa, ja että itsetunto ei ole kiveen hakattu vakio, vaan muuttuu hetkestä toiseen. Muutos puolestaan liittyy alati muuttuviin mielentiloihimme.
Parhaiten oman elämänsä totunnaisuuksiin päästään kiinni silloin, kun ollaan suht selkeässä ja kirkkaassa mielentilassa. Usein meille opetetaan, että ongelmat kannattaa ratkoa silloin, kun ne ovat akuuteimmillaan. Mutta usein tällöin meillä on huonoimmat mahdollisuudet niin tehdä – aivot eivät vain toimi selkeästi paineen alla! (Liskoaivot toimivat kyllä, mutta niille ei taatusti kannata jättää vastuuta ongelmanratkaisusta.) Turhaan ei meitä neuvota, että ensimmäinen asia niin hätätilanteessa kuin suurpedon kohdatessa kuin missä tahansa huippusuoritusta vaativassa tehtävässä on pysytellä mahdollisuuksien mukaan rauhallisena. Levollisuudesta tulevat ne kaikkein parhaat, luotettavimmat ja tuoreimmat ideat ja oivallukset.
Kun tiedetään, miten päästään käsiksi meistä jokaisessa vaikuttavaan viisauteen, voidaan luottaa siihen, että ratkaisun avaimet ovat aina läsnä. Sitä paitsi siihen ei vaadita mitään kommervenkkejä. Ei ulkoisten olosuhteiden manipulointia sen paremmin kuin omien ajatustenkaan ohjailua – hyvinvointi ja kirkas ajattelu ovat meissä jokaisessa sisäänrakennettuina, ja ne pulpahtavat esiin takuuvarmasti.
Ja aivan oikein: juuri samasta mielentilasta kumpuaa myös mahdollisuutemme purkaa totunnaista ajatteluamme ja ottaa uusia, innostavampia ajatuksia todesta. Kuten sen, että ehkä meillä ei olekaan huono itsetunto, vaan olemme ainoastaan tulleet tarkastelleeksi maailmaa toisinaan siitä näkökulmasta. Kun sisäänrakennettu hyvinvointimme jälleen nostaa päätään, ennemmin tai myöhemmin, huomaamme, että itsetunnossamme ei itse asiassa ole yhtään mitään vikaa – niin kuin ei meissä muutenkaan sen paremmin kuin muissakaan.
Anna Puhakka
Kirjoittaja on Kuntoutussäätiön ja Opteamin järjestämän TyöElämään-kilpailun finalisti ja kolmen prinsiipin malliin pohjautuvaa ideaansa Kuntoutuspäivillä kilpailun finaalissa. Viimeiset viisi vuotta Anna on viettänyt kolmen prinsiipin mallin parissa, johon tämäkin minikurssi perustuu.
Minikurssin seuraava kerta on to 7.9. klo 10.30-12.
Jaa sivu!
