Suoraan sisältöön

Kuntoutussäätiön tutkijoiden ja kehittäjien blogi
Vaikuttavaa kuntoutusta

Turvataan oikeus kuntoutumiseen – yhdenvertaisesti

Sote- ja maakuntauudistuksessa on mahdollisuus korjata kuntoutumisen valuviat. Oikeus kuntoutumiseen tulisi olla kaikilla, onpa taustalla sitten pitkään jatkunut työttömyys, vammaisuus, vakava sairaus tai mielenterveyden ongelmat. Sote- ja kuntoutusuudistuksissa voimme parantaa järjestelmän valuvikoja ja korjata erityisesti sen epätasa-arvoisuutta. Näin säästämme yhteiskunnan varoja, työllisyysaste nousee ja inhimillinen kärsimys vähenee.

Tehdään kuntoutuksesta tasa-arvoisempaa

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on tutkimusten mukaan Euroopan epätasa-arvoisimpia. OECD:n vuonna 2009 toteuttamassa vertailussa Suomi sijoittui neljänneksi eriarvoisuutta mitattaessa. Suomea eriarvoisempi järjestelmä oli Puolassa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa.

EU-maissa köyhyysrajan alapuolelle jäävät ihmiset saavat muita todennäköisemmin vaille hoitoa. Suomessa tutkimukset osoittavat, että vähäosaiset, pienituloiset ja työttömät eivät saa terveyspalveluita yhtä usein ja laajasti kuin parempiosaiset. Näiden väestöryhmien välinen epätasa-arvoisuus on suurempaa kuin muissa Pohjoismaissa.

Heikoimmassa asemassa olevat käyttävät terveyspalveluita vähiten, vaikka juuri heillä palveluiden tarve usein on suurin. Kerättären (2014) väitöstutkimus osoittaa, että pitkäaikaistyöttömistä noin kolmasosalla on vakavia työ- ja toimintakyvyn ongelmia, joihin tarvittaisiin terveyspalveluita ja kuntoutusta työ- ja toimintakyvyn palauttamiseksi. Vain tätä kautta osalle tästä ryhmästä työllistyminen olisi realistinen vaihtoehto.

Blomgrenin Oulua koskevan tutkimuksen mukaan työttömistä miehistä 44 prosenttia ei vuoden aikana käyttänyt lainkaan terveyspalveluita. Palkansaajat ja hyvätuloiset käyttivät palveluita huomattavasti useammin. Huono-osaisimmissa sosioekonomisissa ryhmissä kiinnostus omaa terveyttä kohtaan oli muita väestöryhmiä pienempi.

Eri asiantuntijat ovat esittäneet julkisuudessa arvioita siitä, että suunniteltu sote-uudistus ja valinnanvapausjärjestelmä eivät välttämättä vähennä edellä tunnistettuja epätasa-arvoisuuksia ja järjestelmätason ongelmia. Esimerkiksi THL on toistuvasti nostanut esille sen, että terveyspalveluiden yhdenvertaisuus saattaa heiketä entisestään mm. asiakasmaksujen sekä hoitoon ohjautumisessa ja pääsyssä olevien ongelmien vuoksi.

Portinvartijat – tunnistatteko kuntoutuksen mahdollisuudet?

Valinnanvapauslakia valmistellaan parhaillaan uudelleen. Keväällä annetussa hallituksen esityksessä valinnanvapauslaiksi sote-keskuksille suunniteltiin vahvaa asemaa myös kuntoutuksessa. Erityisesti työttömien kohdalla sote-keskukset ovat portinvartijoita kuntoutuksessa. Ajatus on, että niissä arvioidaan kuntoutustarvetta, arvioidaan toiminta- ja työkykyä sekä ohjataan asiakkaita palvelupolulla eteenpäin.

Keväällä annetun hallituksen esityksen mukaan kuntoutuksen suoran valinnan palveluihin kuuluisivat yleislääketieteen alaan kuuluvat avoterveydenhuollon terveysneuvonta ja terveystarkastukset sekä yleislääketieteen alaan kuuluva, terveydenhuollon ammattihenkilön suorittama asiakkaiden oireiden, toimintakyvyn ja sairauksien tutkimus, toteaminen ja hoito. Lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sote-keskukset huolehtisivat yleislääketieteen alaan kuuluva kuntoutusneuvonnasta ja -ohjauksesta, toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arvioinnista sekä muista kuin yksilöllisesti sovitettavista apuvälineistä.

Sote-keskuksista tarjottavia sosiaalihuollon palveluita olisivat sosiaalihuollon yleinen neuvonta ja ohjaus, sosiaalihuollon päihdetyön ja mielenterveystyön ohjaus ja neuvonta sekä vanhuspalvelulain mukainen neuvonta ja ohjaus sekä tilapäinen enintään kolmen kuukauden kestoinen sosiaaliohjaus.

Kesän aikana tulleiden viestien mukaan sote-keskusten roolia ollaan kuitenkin kaventamassa. Tämä koskettanee myös kuntoutusta. Ehkä sote-keskuksiin lopulta tulee huomattavasti kapeampi palvelutarjooma kuin mitä aiemmin kaavailtiin.

Olipa kuntoutuksen palveluvalikko kapea tai laaja, ilmeistä on, että sote-keskukset ovat kuntoutukseen pääsyn ja prosessien etenemisen portinvartijoita. Sote-keskuksista tulisikin löytyä laaja ja syvällinen kuntoutusosaaminen. Väestössä tulee jatkossakin olemaan niitä, jotka eivät sote-keskusten palveluihin hakeudu, vaikka tarvetta olisi. Miten nämä ihmiset tunnistetaan ja miten heidän kuntoutumisensa saadaan käynnistymään? Syntyykö meille tilanne, jossa erityisesti työelämän ulkopuolella olevat ovat edelleen liian usein ulkopuolella myös kuntoutuksesta?

Kuntoutus alue- ja kasvupalveluissa

Kuntoutukseen liittyy keskeisesti valmisteilla oleva laki alue- ja kasvupalveluista. Alue- ja kasvupalvelut perustuvat ensisijaisesti markkinaehtoiseen palvelutuotantoon. Maakunnat vastaavat siitä, että monialainen yhteispalvelun tarve arvioidaan työttömyyden pitkittyessä.

Alue- ja kasvupalvelu-uudistuksessa kuntoutus näyttää rajautuneen kokonaan pois. Työ- ja toimintakyvyn arvioinneista ei ole mainintaa maakunnille tulevissa alue- ja kasvupalveluihin liittyvissä tehtävissä, eikä markkinaehtoisilta toimijoilta edellytettävissä palveluissa. Vaikka monialaisen yhteispalvelutoiminnan mallin (työvoiman palvelukeskukset) todetaan jatkuvan maakunnissa, epäselvää on, miten tämä käytännössä organisoidaan.

Kiinnostava kysymys on myös, edellytetäänkö markkinaehtoisilta toimijoilta samaan tapaan kuin sote-keskuksilta kokonaisvaltaista vastuuta asiakkaasta. Onko näillä toimijoilla yllykkeet ohjata asiakkaita heidän kannaltaan tarkoituksenmukaiseen palveluun – vaikka tuota palvelua tuottaisikin joku muu – ehkä kilpailija?

Miten siis käy työttömien kuntoutuksen?

Kuntoutusjärjestelmässämme jakautuu kahtia sen mukaan, onko kuntoutuja työssä vai työtön. Tämä aiheuttaa miljardien kustannukset ja alentaa kuntien verokertymiä, ostovoimaa alueilla sekä johtaa raskaiden palveluiden lisääntyneeseen käyttöön.

Työelämässä oleville työterveyshuolto, työeläkeyhtiöt ja erilaisissa liikenne- ja muissa onnettomuuksissa vakuutusyhtiöt turvaavat pääsääntöisesti sujuvia kuntoutuspolkuja. Roolitus ja tehtäväjako näiden välillä on kohtuullisen selkeä.

Työttömillä näin ei ole. Palveluita on siellä täällä, mutta kokonaisvaltaisuus puuttuu. Pitkäaikaistyötön jää usein pyörimään palveluviidakkoon, josta ei ole ulospääsyä. Tässä viidakossa te-toimistot (lähinnä puhelin- ja digipalvelut), työvoiman palvelukeskus, kuntouttavan työtoiminnan ja muut aktivointitoimenpiteiden toteuttajat järjestöissä, säätiöissä ja projekteissa sekä terveyskeskukset, joskus keskussairaalat tai kuntayhtymät, hoitavat työttömän asiaa – kukin omasta näkökulmastaan.

Sote- ja kuntoutusuudistuksessa työttömien kuntoutus voidaan laittaa kuntoon. Työttömien kuntoutustarpeen tunnistamiseen on löydettävissä kustannustehokkaita tapoja. Vastuut kuntoutukseen ohjaamisessa voidaan selkiyttää tulevien maakuntien ja sote-keskusten välillä.

Insentiivit voidaan rakentaa sille, että eri toimijat ja palvelutuottajat sitoutuvat työttömien kuntoutumiseen, sekä työhön ja koulutukseen pääsyyn. Maakuntia ja palvelutuottajia voidaan palkita onnistuneesta kuntoutumisesta – ja tarvittaessa myös sanktioida väärään suuntaan vievästä toiminnasta.

Maakunnat – tulevat kuntoutuksen valturit?

Jos tulevina kuntoutuksen valtureina tulevat olemaan maakunnat, tulee niille uusia vastuita. Mitenkään vähäpätöinen asia ei ole se, mitä yllykkeitä maakunnille on tarjolla huolehtia eritoten työttömien kuntoutuksesta. Saavatko ne yleisvastikkeellista rahoitusta sitä enemmän mitä enemmän maakunnassa on työttömiä? Vai palkitaanko niitä siitä, että työllisyysaste nousee?

Kela on turvannut omilla kuntoutusstandardeillaan tasalaatuista kuntoutusta eri puolilla Suomea asuville ihmisille. Kelan rooli on ollut merkittävä myös kuntoutuksen jatkuvassa uudistamisessa ja sen vaikuttavuuden parantamisessa. Kelan ammatillinen kuntoutus on auttanut monia työttömiä vahvistamaan työkykyään.

Mikäli kuntoutuksen järjestämisvastuu siirtyy maakuntiin, tulee maakunnille monessa mielessä täysin uusi tehtävä ja toiminto järjestettäväksi. Erityisesti tämä koskee ammatillista kuntoutusta. Voi myös olla, että Suomeen muodostuu 18 keskenään erilaista ja ihmisiä eriarvoistavaa kuntoutusjärjestelmää. Tämä tuskin on uudistusten tavoitteena.

[Teksti päivitetty 29.8.2017]

 

Teksti

Soile Kuitunen
Kuntoutussäätiön toimitusjohtaja

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Julkaistu: 07.08.2017
Avainsanat: , , ,

Jaa sivu!


Kommentoi artikkelia

Simple Share Buttons