Suoraan sisältöön

Ohjauksen tulee taipua vahvuuksien ja tarpeiden mukaan

Satu Tuomimäki työskentelee Työeläkevakuutusyhtiö Varmassa kuntoutusasiantuntijana.

Luin jokin aika sitten mielenkiintoisen kirjoituksen työssäkäyvien akateemisten uraohjauksen tarpeesta. Kirjoituksessa pohdittiin, kuinka jo työssäoloaikana tarjolla oleva uraohjaus säästäisi työttömyysjaksoilta. Pitkittyneiden työttömyysjaksojen nähtiin johtuvan osaksi siitä, ettei tarkoituksenmukaista palvelua ole tarjolla heti työttömyyden alkaessa.

Omassa työssäni saan tehdä yhteistyötä eri koulutustaustasta tulevien ja erilaista osaamista omaavien ihmisten kanssa. Omaa asiakaskuntaani yhdistävä tekijä on työkyvyttömyyden uhka, jonka vuoksi työntekijä ei voi enää jatkaa omassa työssään. Jos omalta työnantajalta ei löydy työntekijän työkyvylle sopivan työn mahdollisuuksia, lähdetään paremmin sopivaa työtä etsimään avoimilta työmarkkinoilta. Tämän vaihtoehdon eteen jouduttaessa kuulen usein asiakkaani esittämän kysymyksen ”miten sitä minulle enää mitään työtä löytyy, kun nuorempia ja terveempiäkin on ilman työtä”.

”Välillä pysähdyn miettimään, että mistä tämä ohjauksen tarve kertoo?”

Vuonna 2016 Varman kuntoutusprosessissa olleista 77 % pystyi jatkamaan työelämässä työeläkekuntoutuksen keinoin. Nämä henkilöt olivat hakeneet kuntoutusta itse ja olivat vielä kiinni työelämässä tai jääneet vasta hiljakkoin sairauslomalle. Työeläkekuntoutuksen mahdollisuutta tarjotaan myös henkilöille, jotka ovat saaneet hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Näistä henkilöistä vain noin 20 % palasi työelämään. Molemmissa tapauksissa työssä jatkamisen tai työhön palaamisen tueksi voitiin tarjota ohjausapua.

Työeläkekuntoutus, kuten muukin työssä jatkamiseen tähtäävä ohjaus, toimii parhaiten silloin, kun työntekijä on vielä kiinni työelämässä tai jos työttömyys ei ole jatkunut pitkään. Erilaiset tutkimukset ja selvitykset kertovat hyvinkin selväsanaisesti asiasta.

Välillä pysähdyn miettimään, että mistä tämä ohjauksen tarve kertoo? Tuntuu, ettei tausta- tai muilla tilannetekijöillä ole suurtakaan merkitystä, vaan ohjauksen ja tuen tarve tuntuu olevan lähes jokaisella jossain vaiheessa työuraansa syystä tai toisesta. On jokseenkin huolestuttavaa, että ilman asianmukaista ohjausta –  ja välillä jopa siitä huolimatta – työelämästä ulostippumisen riski kasvaa.

Eri ryhmillä on erilaiset vahvuudet ja tarpeet, joihin ohjauksen tulee taipua. Kaikille ei sovi samanlainen ohjaus tai ohjaustyön menetelmät. Yleisellä tasolla ohjauksessa olisi kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota osaamisen siirtämiseen ja kehittämiseen sekä jatkuvaan uudistumistarpeeseen.  Lisäksi tulisi huomioida järjestelmä, jonka puitteissa ohjaus toteutetaan, sillä se antaa oman raamituksensa ohjaustyölle. Tärkeää olisi tiedostaa myös suurempi yhteiskunnallinen tilanne, jossa koko prosessi tapahtuu. Toisaalta mielessä olisi hyvä pitää myös se, ettei ohjausprosessissa oleminen siirrä vastuuta ohjattavalta ohjaajalle, eikä ohjaajan tätä myöskään pidä ottaa itselleen, vaan vastuu omasta elämästä ja siihen liittyvistä päätöksistä säilyy henkilöllä itsellään. Kestäviin ratkaisuihin pääseminen on monen, samanaikaisesti huomioitavan osatekijän summa.


Satu Tuomimäki kuuluu Opteamin ja Kuntoutussäätiön järjestämän Työ elämään -kilpailun esiraatiin.
Kilpailu on osa Kuntoutussäätiön järjestämiä Kuntoutuspäiviä.

Ilmoittaudu Kuntoutpäiville tästä Early bird -hinnalla!

 

 

 

Tallenna

Tallenna


Sisältö päivitetty 13.03.2017

Jaa sivu!

Simple Share Buttons