Kohti Kuntoutuspäiviä 2016: Ammatillinen kuntoutus kaipaa yksinkertaistusta

”Tarvetta kuntoutuksen kokonaisuudistukselle on ollut pitkään. Suurin haaste koskee työikäisten ammatillista kuntoutusta. OECD:n suositus on ollut yksinkertaistaa kuntoutusjärjestelmää ja toteuttaa yhden luukun periaate. Halukkuus ja kyky tällaiseen uudistukseen näyttää mielestäni heikolta”, sanoo sosiologian emeritusprofessori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta.

Suikkanen on yksi kolmesta panelistista Kuntoutuspäivien torstain 17.3. dialogissa, jossa pohditaan miten kuntoutuksen haasteita voi muuttaa mahdollisuuksiksi. Hänen kanssaan keskustelemassa ovat Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen ja Suomen Sydänliiton pääsihteeri Tuija Brax.

Myös Elli Aaltonen näkee kuntoutusjärjestelmän yksinkertaistamisen tärkeänä. ”Hyvä, jos jossain vaiheessa saadaan rahoitus toimimaan yhdeltä maksajalta, joka kerää yksilöllisen kuntoutuksen osuudet tilanteen mukaan Kelasta, työvoimahallinnosta, työeläkejärjestelmästä, tapaturmavakuutuksesta tai Valtiokonttorilta. Tuolloin kuntoutustarpeet heiluttavat rahoittajia eikä toisinpäin”, Aaltonen toteaa.

Yksi keskusteluun limittyvistä keskeisistä kysymyksistä on se, miten kuntoutuksen asema turvataan sote-uudistuksessa.

”Sosiaalinen tulee sote-uudistuksessa ja sen toteuttamisessa monella tapaa terveystoimintakulttuurille alisteisena. Kuntoutuksen, ja varsinkin ammatillisen kuntoutuksen tilanne voi huonontua uudistuksen yhteydessä. Taloudellisten niukkojen resurssien olosuhteissa voidaan jopa kiristää pitkäkestoisten ammatillisten kuntoutusohjelmien myöntämisen ehtoja”, Suikkanen sanoo.

Kuntoutustarpeen lääketieteellisestä määrittelystä luopuminen suuri kysymys

Kuntoutuminen tapahtuu muuttuneessa työelämässä ja muuttuneeseen työhön. Esimerkiksi pitkät laitoskuntoutusjaksot voivat jopa asettua esteeksi kuntoutukseen osallistumiselle.

”Työikäiset kertovat, että eivät voi tai halua olla töistä poissa pitkiä aikoja, joita nykyinen laitoskuntoutus edellyttää. Tämä näkyy myös Sydänliiton kursseissa, joihin työikäisiä hakeutuu hyvin harvoin. Lähellä arkea olevat mallit tukevat lisäksi muutosten viemistä omaan arkeen”, toteaa Tuija Brax.
Elli Aaltosen mukaan kuntoutusta pitäisikin lähestyä entistä enemmän yksilöllisistä tarpeista käsin.  ”Tarvitaan vähemmän laitoksia ja enemmän tiloista poissaolevaa kuntoutusta. Tilaton kuntoutus voi olla esimerkiksi mobiililaitteeseen ladattu harjoite tai videovälitteinen ryhmäkuntoutus”, Aaltonen kertoo.

”Etäkuntoutus osana kuntoutusta on kokeilemisen arvoista. Siitä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusnäyttöä”, Brax sanoo ja muistuttaa, että uusia palveluja kehitettäessä on turvattava, että kuntoutujalla on mahdollisuus kohdata toisia kuntoutujia prosessin aikana.
Asko Suikkanen korostaa, että ammatillisessa kuntoutuksessa tarvitaan ennen kaikkea isoja rakenteellisia muutoksia.

”Suurin kysymys on luopuminen kuntoutustarpeen lääketieteellisestä määrittelystä, jossa vamma tai sairaus on kuntoutuksen perusteena. Ammatillinen kuntoutus pitäisi integroida muihin yhteiskuntapoliittisiin keinoihin, joilla mahdollistetaan erilaiset siirtymät kuten ammatin tai toimialan vaihto työmarkkinallisten muutosten yhteydessä. Tällainen uudistus ei saa tällä hetkellä kannatusta eikä myöskään poliittista hyväksyntää. Tämä on kuntoutuksen elämänkysymys”, Suikkanen toteaa.

Kuntoutuspäivät 17.-18.3.2016
Finlandia-talo
Torstaina 17.3. kello 11  ”Dialogi: Kuntoutuksen haasteet mahdollisuuksiksi?”
www.kuntoutussaatio.fi/kuntoutuspaivat

Tervetuloa mukaan! Varmista paikkasi kuntoutusalan tärkeimmässä vuosittaisessa koulutustapahtumassa täällä. >>