”Kuntoutus on ihmisen arvokkuuden vaalimista ja puolustamista”

Kuntoutussäätiön järjestämä Kuntoutusakatemia keskittyi tänä vuonna laajoihin kokonaisuuksiin: miltä hyvinvointi ja tulevaisuus näyttävät kuntoutuksen näkökulmasta? 24.11. pidetyssä tilaisuudessa kuultiin jälleen asiantuntijoiden puheenvuoroja ja keskusteluakin syntyi.

Ihmisten erilaiset voimavarat kunniaan

Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Outi Antila linjasi ministeriön näkemyksiä kuntoutuksesta. Pitkäkestoisen laitoskuntoutuksen sijaan tarvittaisiin enemmän kevyempää, avomuotoista kuntoutusta. Työelämässä oleville tiiviimmät kuntoutusjaksot tarkoittaisivat tietysti myös lyhempiä poissaoloja töistä. Tämä voisi sopia hyvin paitsi työntekijälle myös työnantajalle.

Antila kertoi myös ministeriön Osatyökykyiset työssä -ohjelmasta, jonka tarkoituksena on tarjota välineitä osatyökykyisten työssä jatkamiseen ja työllistymiseen. Tärkeintä on, että olemassa oleva työkyky saadaan käyttöön ja että sitä tuetaan kaikin mahdollisin tavoin.

Diakin ammattikorkeakoulun rehtori Jorma Niemelä käsitteli kuntoutusta ja hyvinvoinnin strategioita.

”On jopa ajateltu, että hyvinvointivaltio vie yksilön vastuun itsestään ja lähimmäisistään. Vaikutus on kuitenkin päinvastainen: hyvinvointivaltio tukee kansalaisten omaa vastuunkantoa ja vastuuta lähimmäisistä”, Niemelä linjasi.

”Ei voi moraalisesti edellyttää vastuunkantoa henkilöltä, joka ei kykene — syystä tai toisesta, tilapäisesti tai pysyvästi – kantamaan vastuuta. Ihmisten erilaisia voimavaroja tulee kunnioittaa”, Niemelä jatkoi.

Hän tiivisti kuntoutuksen olevan ihmisen arvokkuuden vaalimista ja puolustamista.

”Työttömyyden ehkäisy on parasta kuntoutusta”

Kuntoutussäätiön toimitusjohtaja Veijo Notkola käsitteli osuudessaan kuntoutuksen tulevaisuutta. Hän toi esiin lähihistorian kautta, että kuntoutukseen kohdistunut kritiikki on pitkälti pysynyt samana. Vuoden 1998 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kuntoutukseen haluttiin mm. lisää vaikuttavuutta jo ennaltaehkäisyä. Samanlaiset vaateet ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä.

”Parasta kuntoutusta on työttömyyden ehkäisy. Kuntoutuksen pitäisi pienentää työttömyyden aiheuttamat ongelmat mahdollisimman pieniksi”, Notkola tiivisti.

Sosiaalisen kuntoutuksen lainsäädännön keskeneräisyys oli myös yksi hänen teemoistaan. Keskeneräisyys näkyy varsinkin siinä, että kenelläkään ei ole tosiallista vastuuta syrjäytyneiden kuntoutuksesta.

Lisäksi Notkola toi esiin lähivuosikymmenten väestöennusteen. Yli 65- ja 75-vuotiaiden määrä kasvaa 2030-luvulle tultaessa räjähdysmäisesti, kuinka siis hoitaa tarvittavat palvelut ja millä rahalla?

Kohti yhteisöpohjaista kuntoutusta?

Yhteisöpohjaisesta kuntoutuksesta (CBR) on viime aikoina puhuttu paljon. Olisiko Raha-automaattiyhdistyksellä intressiä rahoittaa CBR-pohjaista kehittämisohjelmaa? RAY:n kehittämispäällikkö piti asiaa mahdollisena. Hän mainitsi mielenterveyskuntoutujien klubitalot esimerkkinä yhteisöpohjaisuudesta. RAY:n rahoittamia klubitaloja on Suomessa yli 20 ja ne ovat kaikki kuntoutujien itsensä hallinnoimia.

Ensi vuoden alusta Kuntoutussäätiön toimitusjohtajana aloittava Mikkelin kaupungin kehitysjohtaja Soile Kuitunen sijoitti esityksessään kuntoutuksen talouden, kokeilujen ja vaikuttavuuden raameihin. Hän pohti, voisiko vaikuttavuus kuntoutuksessa olla sitä, että asiakkaat pystyisivät huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan entistä paremmin.

”Kunta- ja muut päättäjät tarvitsevat tietoja kuntoutuksen tuloksista ja vaikuttavuudesta, myös euroina. Asiakastarpeen sijaan pitäisi ehkä puhua niistä hyvän ja arvokkaan elämän siirtymistä ja päämääristä, joita kuntoutettaville tavoitellaan”, Kuitunen sanoi.

Teksti ja kuva

Timo Korpela